Muutin tänään kuukaudeksi duunikaverin tykö kissavahdiksi. Mitä siihen sanois. Minä ja kissa. Minä ja Mini. Puhun sille jo nyt ääneen, mikä tuntuu todella typerältä. Haloo. Noh, eiköhän mun sydän sille pehmene tässä pikkuhiljaa...
Hienosti alko tämäki homma ku en päässy alaovesta sisään. Ja sit ku pääsin pirauttamalla jonku naapurin summeria ja avasin kämpän oven ni heti sain mukavat raapasut käsivarteen ku piti kantaa se käytävään luikahtanu kissa sisälle.
Toivottavasti löytäsin sen omanki kämpän tässä tän kissavahtikuukauden aikana. Oon käyny muutamaa paikkaa katteleen, mutta oon vissiin tottunu tuolla fiman kämpillä niin hyvälle, ettei mikään kelpaa. Siis ennen kaikkea se, että se on niin keskustassa. Ei se tosin pelkästään tuosta kämpästä johdu, että haluan kämpän mahollisimman keskustasta. Oon aina asunu keskustassa ja siitä tykkään. Vihaan kulkea bussilla. Ja täällä se ei oo yhtään smuutimpaa ku busseihin ei voi ikinä luottaa että tuleeko ne edes. Ei mua haittais asua vähän kauempana jos ois pyörä, muttaku ei oo ja nää ei oikeen pyöräile ja muutenki se on vaan yhtä ylämäkeä, niin tuskin tulee hankittuakaa. Eli kävellen mennään ja niitä helteiltä odotellessa, nami nami.
Piti ottamani kuvia, mutta en tiiä missä on kamera enkä jaksa purkaa noita kamppeita ettiäkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti