Note to self 18.12

Muista ottaa työsoppari mukaan ku meet hakemaan maltalaista sosiaaliturvatunnusta, ettei tarvii hukata kahta tuntia siihen, että käyt ensin paikalla toteamassa että se tarvitaan, palaat takaisin kotia sen hakemaan, ja taas takaisin.

Vuoden kuva

Tämä kuva löytyi jostakin vuosi-kuvina-listasta tai joku vuoden-vaikuttavimmat-kuvat-listasta. Ne on mun mielestä tosi kivoja koosteita aina näin vuoden vaihtuessa menneestä vuodesta. Monesti ei edes muista että joku merkittäväkin juttu oli tapahtunu vasta aikaisemmin sinä vuonna.

Tämä kuva päätyi tänne luonnollisesti siksi, että se on otettu Maltalla, tänä kesänä. Hulluja saatetaan me suomalaiset olla kaikkine maailmanmestaruuskisoineen, mutta huumoria näyttää näistä maltalaisistakin silloin tällöin löytyvät.

Kuvasta kiitos Daily Mail.

Sunnuntaiaikomuksia

Tuli herättyä aikasin sunnuntaina, joten hokasin että hei, Valletan sunnuntaimarkkinoille! Rakastan markkinoita ja kirppareita ja oon halunnu mennä tonne sunnuntaimarkkinoille siitä asti ku oon tänne tullu, mutta empä ollu vielä päässy. 

Pääsinkö vieläkään?

Muistolaatta vuodelta 1905

Ja kiitos bloggerille että käänsit pystyssä otetut kuvat vaakaan ni en niitä kehdannu julkasta.

Itsenäisyyspäivä tällä puolen ruutua

Nämä on kaikki screenshotteja mun feissistä, joten kiitos kaikille teille ja hyvää itsenäisyyspäivää.

Hah. Mikäpä sen mukavampaa. Näköjään muutki arvostaa

 

Tätä on kyllä ikävä:


Ja tästä. Elä piä kiirettä takasin päin.

Hullu kansa. Kerrotaan se koko maailmalle.




 Ylpeä suomalainen.

 Ylypiä oululaine.

Ja tietenki kaikkia tätä leivontaa.

 Tässä mun itseäisyyspäivän toivotukset:


Pääsisimpä jo töistä, sillä kiitos keltaisen lehden me ulkosuomalaisetkin pystymme nyt katsomaan Tuntemattoman sotilaan!

Kellä välähtää, kellä ei

Ja maltalaisillahan ei tunnetusti kovin tiheään välähtele. Jos nyt vaikka ajattelee tuota elokuva-asiaa.

Joulukuu toi jouluvalot mukanaan niin Maltan kaduille kuin ihmisten omille parvekkeille ja pihoille. Hyvin pian valkeni, mitä yhteistä näillä kaikilla valoilla on.

 Teemana tuntuu olevan kenellä-välkkyy-eniten.

 

Symppikset epileptikoille. Maltalla on bileet!

 

Leffassa

TÄÄÄääääääh!

Siiis mitäääää...

Oikeesti. 

HÄH.

- Kauan sä oot Laura ollu Maltalla ja etkö sä oo aikasemmin käyny leffassa?

 

Enkä ihmetelly tässä leffan komistuksia, vaan sitä että leffassa tuli väliaika kesken kaiken!!

Mitä ihmettä?? Oikeesti, halooooo?? Väliaika.

Kuka tämänki on keksiny?? Ehkä se vois olla ymmärrettävää jossain kuuden tunnin leffassa mutta haloo, tämä kesti jotain puolitoista tuntia! Ja voisko sen edes ajottaa sillain sopivasti kohtausten väliin, eikä tasan puoleen väliin kesken lauseen.

Maltalaiset osaa kyllä aina yllättää.

Elokuvaa en kyllä muutenkaa pysty suosittelemaan.  

Kuva.

Pastitsiii

1. Ehkäpä Maltan parhaiten tunnettu ruoka. 
(Täh, etkö sä oo vielä syöny pastizzia??)

2. Se tehään voitaikinasta ja täytteenä on joko ricottaa tai herneitä.
(Cheese rules! - Pyh, pea is better!)

3. Se on timantin tai mantelin muotonen riippuen täytteestä.

4. Se on siis suolainen välipala. 

5. Hintaa tällä on noin 25-35 senttiä.

6. Myös Kanadassa, Australiassa ja Briteissä, eli maissa joihin maltalaisia on aikoinaan muuttanu, syödään paljon näitä.

7. Se on itseasiassa alun alkujaan turkkilaisten vuosisatoja sitten keksimä pikkusuolainen.

8. Pastizzi on merkittävyydessään verrattavissa esimerkiksi Suomen presidenttiin. Ai miten niin? Niillä on molemmilla omat nettisivut!

Söin ensimmäisen pastitsini tossa pari viikkoa sitten. Se oli ricotta-täytteinen. Ihan jees ton parin purasun verran. En kyllä ite ikinä ostais, eihän toi oo muutaku rasvaa.

Haluaisitko Maltalle töihin?

Postaukseni viime keväältä, jossa hihkuin Maltalle töihin lähtöäni, on ollut jatkuvasti yksi blogin luetuimmista. Valitettavasti se ei kuitenkaan taida kostuttaa paljoa niitä, jotka puntaroivat Maltalle töihin lähtemisen kanssa.

Kokeillaampa siis tällä postauksella hieman kostuttaa teitä mietteliäitä siellä. Tää nyt on vaan sitten ihan mun oma näkemys asiasta, mutta toivon että auttaisi edes hieman teitä jotka asiaa pohtii.

Mut palkattiin Suomesta käsin. Löysin netistä suomalaisen pelifirman työpaikkailmoituksen, työhaastattelut käytiin skypessä ja se oli menoa sitten. Tämmösiä "spesialistipaikkoja", joihin tarvitaan nimenomaan suomalaista osaamista, haetaan ihan Suomesta käsin, niin kuin meidänkin firma koko ajan. Osaajia vaan on tosi vaikea saada lähtemään tänne, mikä on mun mielestä tosi outoa! 

Voisko olla parempaa kuin Malta? Ei kovin paljoa.

Sitten tommosia "perusjamppaduuneja" kannattaa varmaan parhaiten tulla hakemaan paikan päältä. En kyllä osaa sanoa pelifirmojen asiakaspalveluhommista, pääseekö niihin Suomesta käsin, vai palkkaako ne mielummin jo täällä asuvia... Hommat noissa etenee kuitenkin yleensä aika nopeasti, joten sillä mietin että kannattaisi olla paikanpäällä. Asiakaspalvelussa hommia täällä on kuitenki tosi paljon ja jatkuvasti haetaan uusia. Suurimpia työnantajia, tai ainakin mitä viime ajoilta mulle tulee mieleen, on Unibet, Casumo, Scandistaff, Bezedo, Plus One Dreams, NeoGames, Petitgroup... 

Nuo luettelemani firmat oikeastaan löysin Suomalaiset Maltalla facebook-ryhmästä. Lisäksi Scandinavian People In Malta -ryhmässä huudellaan välillä suomalaisia osaajia.

Nää on ihan oikeita firmoja, joilla täytyy olla kaikenlaiset luvat ja lisenssit kunnossa. Omat ennakkoluulot pelialasta oli kans hyvin epäileväiset, mutta tää on ihan oikeeta duunia ja tosi mielenkiintosta! Palkka tulee ja tietenkin menee heh heh, työsuhde-edut on kohdillaan ja etenemismahdollisuuksiakin uskallan luvata.

Suurin osa porukasta, oli ne sitten minkä ikäisiä tai -maalaisia tahansa, on nettipelifirmoissa töissä. Se on Maltan suurin toimiala ja maksaa parhaat palkat. Lisäksi on kauneusalan ihmisiä, tarjoilijoita, opiskelijoita, asunnonvälittäjiä...

Sanoisin, että suomalaisena täällä on aika helppo löytää duunia. Ja nuihin asiakaspalveluhommiin ei mielestäni juurikaan tarvi aikaisempaa kokemusta. Töissä ilmapiiri on rento ja työyhteisöt tiiviitä. Ja kansainvälinen meininki! Meilläki, vaikka on suomalainen firma niin mukava osa on jo muualtakin: Maltalta, Latviasta, Kreikasta... 

Mulla on itellä perus toimistotyöajat, asiakaspalvelussa se on tietenkin vuorotyötä.

Maltalla elelee varsin mukavasti. Hintatasot on pääasiassa Suomen tasoa. Kämppiä löytyy laidasta laitaan, eikä tämä elämä täällä juurikaan eroa suomalaisesta. Tekemistä löytyy varmasti jokaiselle ja aurinkoa tietenkin.

Tule ihmeessä töihin Maltalle!

Mitä sulla on hävittävää?

Aurinko näyttäytyy tällä viikolla!

Myrskyn jälkeen ilma on taas raikas ja aurinko paistaa. Otsikko viittaa tän päivän Ilta-Sanomien sääennusteen otsikkoon. Kai se alkaa jo olla aika harvinaista, että aurinko suo säteitään sinne päin. Täällä voisi enemmänkin olla uutisen arvoista, että aurinko ei näyttäytyisi. Huvitti vaan jotenki tuo otsikko. 

Tässä teille kuvia mun duunimatkalta, jotka napsasin tänäaamuna:

 

 

Korvissa soi

Moccamasteri saapui ja kroppa on ihan ihmeissään. Keitin sumpit eilen iltapäivällä töissä ja melkosta settiä siitä tulikin, ku mulla on tapana keittää siitä niin vahvaa että lähes poikkeuksetta itekki aina ihmettelen miksi piti niin vahvaa taas keittää.

Puoli vuotta ilman suomalaista kahvia ja sitte yhtäkkiä mukillinen naamaan ni huh huh. Tuntu että tärisee ja jalkoja on pakko vipattaa. Ja. Korvissa rupes tinnittää! Hoksasin että hei, mullahan ei oo tinnittäny pitkään aikaan! Mutta heti ku join sumpit suomalaista kahvia ni johan! Eli mun tinnitys on johtunu kahvista ja niin se kuulemma voi johtuaki. Lisäksi ihan kumma olo ja hirviä jano.

Melkosta myrkkyä taitaa olla, koska se kura mitä tässä välillä oon juonu ja vaikka espresson pitäs olla vahvaa ni ei se vaikuta mihinkään. Vaikka juon duunissa kaks vahvaa tuplaespressoa päivässä, siitä ei tuu kyllä tommosia tärinöitä.

Vieraissa olosuhteissa on oiva tilaisuus vähän testata omia tottumuksia, ja onko kaikki ne asiat ja tavat mitä tekee, niin välttämättömiä, ja voisko niitä tehä jotenkin erilailla. Tässä yks esimerkki. Join kyllä tänäänkin aamulla lirauksen sitä kahvia ja vieläki on ihan hönö olo. Ja korvissa tinnittää.

Tähän joku aasinsilta.

Halusin nimittäin kertoa, että syksy on tullut Maltalle! Lämmöt ei enää nouse 25 korkeammalle ja oon tässä jonku aikaa nukkunu jo ikkuna kiinni, kun yöllä varpaat jäätyy. Tänä iltana aion ottaa täkin käyttöön. Hirviät myrskyt ja sateet. Tänään on satanu koko päivän, ja jätin sen takia reeneihinki menemättänyyh. Pitäs jotku kumpparit jostaki repasta ku ei mulla oikeen oo mitään vedenkestäviä kenkiä.

Aamuisin nuuhkin ihanan raikasta, syksyntuoksuista ilmaa. Tulee jotenkin Amsterdamin ajat mieleen. Syksyn tuoksu on ihana. Ollaan yhen norjalaisen kanssa tässä päivitelty, kuinka ilma alkaa nyt olemaan jetsulleen. Päivisin on just sopiva suomalainen kesäilma. Ei liian kuuma, mutta teepaidalla pärjää.

Ei enää irrallaan

Pian tulee seittemän kuukautta täyteen täällä Maltalla. Oli pienet ahistukset tuossa, oli jotenki irrallinen olo ja tuntu että voisin minä hetkenä hyvänsä lentää vaan takasin Suomeen ilman minkäänlaisia fiiliksiä. Uusi maa, uudet ihmiset, uusi elämä, työ, identiteetti, haasteet, mikäpä EI olisi ollut uutta. Suomessa on vain menneisyys, johon ei voinut palata ja eteenpäin en oikein nähnyt.

Anna aikaa, tämä on iso muutos. Ahdistus on luonnollista ja se on tie parempaan. Annoin aikaa, mutta rupesin jo turhautumaan. Kuinka paljon sitä aikaa nyt pitää antaa, eikö pari kuukautta muka riitä? Kaikki on niin täydellisesti kuin voi olla, mutta siltikään se ei tunnu miltään. 

Monesti ku tuun tai meen, niin joku kysyy, että miltä tuntuu. Koulussa kerran vastasin opettajalle, että no eipä kai mitenkään erityiseltä, ja se vastas että niin eikai, kun olet jo niin monta kertaa lähtenyt ja tullut takaisin. 

Mutta tää on eka kerta ku oikeesti asun ulkomailla, ihan yksin. Au pair -vuotena sen kuin kävelin valmiiseen pöytään. Toisella kerralla, vaikka olin Amsterdamissa yksin, niin paikka oli jo tuttu ja mulla oli siellä kavereita. Vuosi sitten Jenkeissä kyllä ahisti kans, mutta siellä oli tosi tiivis kaveriporukka mukana, ja sekin oli vain neljän kuukauden reissu.

Viime viikolla istuin sitten joogassa ja rupesin miettimään, kuinka alankaan viihtyä omassa kropassa. On tässä lähteny ainakin se kuus kiloa pois painosta ja nyrkkeilystä tullu mukavasti ruista ranteeseen, joten nyt on jo mukava näyttäytyä jo vaikka bikineissä. Noh, taputin itseäni kuvainnollisesti olkapäille ja ajatus siitä sitten levisi. Kuinka esimerkiksi sen mahataudin aikana sai taas muistutuksen siinä, että kropasta täytyy pitää huolta ja sitä pitää ravita asiallisella ruualla ja juoda paljon vettä. Kehoni on temppelini.

Nautin siinä hyvästä olosta ja annoin itselleni kredittiä. 

Jostakin kumpusi ajatus, että nyt olen tullut kotiin. Olen vihdoinkin saanut jalat maahan. 

En ole enää irrallaan. 

Inkalle kiitos kuvista!

Halasin kahvinkeitintä

Juu, halasin kahvinkeitintä tällä viikolla. Moccamasteria. Meille tuli toimistolle tilaus verkkokaupasta ja siellä oli Moccamaster! Miettikääääää, oikea suomalainen suodatinkahvinkeitin. Ja miettikää, kun sinä porisutat sillä aamulla kahvia ja samalla se porisuttaa sinua ja kysyy, että nukuitko hyvin? Rakkautta. 

Täältä

Iso muoviin pakattu möhkäle muine vempaimineen odotti, että joku kerkeäisi siihen perehtyä. Ja niin istuin toinen silmä Moccamasterissa koko päivän ja pieniä kahvin värisiä sydämiä leijaili pään päällä. Ja sitten se oli kadonnut. Eikä sitä ollu keittiössä. Se oliki jollekin itselle eikä meille toimistolle. YHYYYYYYYyy. 

Koska meillä oli ollu jo porua meidän tämän hetkisestä espressokeittimestä, joka pitää hirveetä metakkaa, että hiljasempi pitäs saada, niin tietenki ajattelin, että joku oli hoksannu tilata meille Moccamasterin mutta eeeiiiii. Itseasiassa olin kerennyt siinä päivän edetessä jo alkaa epäillä, että se olisi jonkun oma, koska se nyt ois vaan ollu liian hyvää ollakseen totta. Ja niin olikin. 

Olin tuossa muuten kolme viikkoa kahvilakossa. Alkaen siitä päivästä, kun tuli se mahatauti. Se mölinä-espressokeitin vaan tekee niin pahaa kahvia, että aikaa sitten ensin kutistin normaalikokoisen kahvini espressoon, ja sen jälkeen ei vaan huvittanu litkiä sitä kuraa enää ollenkaan. Ja muutenki tosi monet tuntuu kahvilakkoilevan, niin ajattelin minäkin katsoa miten käy. Mutta ihan niin kuin se kahvinhimo mihinkään katosi, e-hei. Viikonloppunakin, kun tiedän ettei kahvia oo saatavilla, niin arvatkaapa mikä on ensimmäinen ajatus herätessä, ei ainakaan kahvi. Joka päivä sitä teki lakonki aikana mieli ja kolmen viikon päästä siihen sorruin sitten taas. Itseasiassa samana päivänä kun halasin Moccamasteria. Samana päivänä, kun meille tilattiin toimistolle Moccamaster.

Joo, nyt meille on oikeasti toimistollekin tulossa sitten Moccamasteeeeeer! Oikeesti, voi sitä ilon ja onnen päivää ku se tulee. Saatan halata sitä. Ja miettikää, kun ekan kerran avaan kahvipaketin - sitä tuoksua! En kestäääää. Ja sitä porinaa, ja sitä kahvikupposen tuoksua, ja makua ja kaikkea. Rakkautta.

Siitä hetkestä lähtien, kun lähdin Suomesta, oon haaveillu suomalaisesta kahvista ja odottanut sitä päivää, että pääsen takaisin Suomeen juomaan kahvia. Mutta ah, kahvi näköjään tulee mun luo, jos minä en pääse sen luo. Rakkautta.

Täällä ollaan

Siellä jo kyseltiin, onko kaikki ok ku on ollu niin hiljasta täällä päin. Kaikki on hyvin, vatsataudista selvittiin ja syksy päätti vielä lykätä tuloaan Maltalle. Viime postauksessa olin niin surkeana ja ihan varma, että pian se on talvi täälläkin, mutta mitä vielä! Lämpöaaltoa pukkaa ja kämpässä on tukalampi kuin kesällä kertaakaan. Pimeydestä sen oikeastaan vaan huomaa, ettei kesä jatkukaan ikuisesti edes täällä. Illalla laiskoittais lähtä reeneihin, kun on niin pimeä. Jäisi mielummin kotia ja lukisi vaikka kirjaa.

Paljon olisi kerrottavaa, ja oon tässä viimeaikoina toivonu, että olisin semmonen intohimoinen bloggaaja. Ajattelen monesti, mitä kaikkea ois teille kiva jakaa, mutta en sitten jaksakaan. Istun koneella kaheksan tuntia päivässä kirjottamassa, joten se ei ihan ensimmäisenä huvita duunin ulkopuolella. Tällä hetkellä tosiaan luen vaikka mielummin, kun ei ole sille oikein ollut tässä aikaa. 

Kerron kuulumisia mieluusti myös ihan henk. koht. ja on mukava kuulla myös mitä teille kuuluu. Harvan teidän kuulumisia kuitenkaan pystyn blogeista lukemaan.

Viime viikonloppuna käytiin tämmösillä ihanan rauhallisilla pienillä festivaaleilla:

Kuinka ihanan yksinkertainen idea! Illan hämärtyessä katuvaloja ei laitetakaan päälle, vaan sytytetään kynttilöitä. Voi, niin romanttista! Tuli aivan Sisilian Taormina mieleen, kun oli niin siirappista. Mutta oikeasti, noin yksinkertainen idea ja valtavasti iloa!

Kuvat lainattu ympäri googlen kuvahakua.

Blogosfääri ei auta koti-ikävään

Kipiänä ollessaan sitä jotenki taantuu ja haluais vaan olla se Laura 5-vee, jota äiti hoitais ja paijjais ja syöttäis. Sitä kaipais vähän sympatiaa ja koto-Suomen turvaa. 

Muumit youtubesta tuo tosin vähän kotosta fiilistä ja lohduttaaheh. 

Kiitos kuvasta Inka!

Kipiänä ollessaan tulee selattua nettiä senki eestä. Ja mikä siellä nyt on ajankohtasta? No syksy. Ja syksy on kyllä munki yks lemppareista. Saa kaivaa ne ihanat villapaidat kaapista, kaulahuivit hattuhyllyn perukoilta ja vetästä jopa piponki päähän. Ne ruskan värit, sateen tuoksu ja ropina. Pimenevät illat ja kupillinen kuumaa. Ensilumen odotus. Voi, ehkä ensilumi on sittenki mun lemppari!

Täällä mä oon ihan ressukkana (enkä yritä herutella mitään vaan välittää teille tunnelmaa) ja blogeissa romantisoidaan syyskuun loppua ja syksyä. Siellä te saatte vetää syvään henkeen raitista sateen puhdistamaa syysilmaa ja illalla hymyssäsuin ja tyytyväisenä käpertyä peiton alle nukkumaan.

Kesällä mulla oli ikävä Suomen kesää. Pyöräilyä, puistoissa venymistä, kavereita. 

Mutta juttu onki siinä pienessä sanassa jonka mainitsin: romantisoida. Blogeissa kaikki on aina ja ikuisesti täydellistä ja ruskakin niin täyteläisen värinen, että värit läikkyy jo lattialle. 

Oikeasti se on pelkkä illuusio, jota mulla on muka ikävä. Todellisuudessa mua jo ketuttas, että kesä on taas ohi ja edessä ikuinen talvi ja pakkaset. Kaipaisin Maltan kaltaiseen lämpöön ja valoon.

Mutta uskokaa, syksy se on täälläkin jo nurkan takana. Lämmöt ei esimerkiksi oo enää pariin viikkoon nousseet yli kolmeenkymmeneen. Odotan edelleen sitä aamua, jonka on mukavan kirpsakka. Ehkä se on täällä se ensilumen korvaava momentti.

Joo moro vaan

Mulla kasvaa nyt kyllä niin iso tatti tossa otassa että huh huh. Kuin kostona näistä parista kuluneesta, aivan mahtavasta viikosta, sain jonku maailman kirotuimman vatsapöpön ja tuhkana tuuleen haihtui mun tämänki viikonlopun suunnitelmat. Oikeastaan ne on vetastu vessanpöntöstä kirjaimellisesti alas ja huolella moneen kertaan.

Ottaa oikeesti päähän! Miksi miksi miksi ja miksi!? Ja mistä se tuli, en etes tiiä. Inhoan niin paljo olla kipiänä. Ja just nytten ku ois ollu kaikkee jännää tekemistä. Argh!"€#"%€#%U/&!!

Saa nähä saisinko joskus sitä Sisiliaaki raportoitua teillepäi....

Vaan ei mulla muuta. Kiitos ja hei.

Hetki äitin kans

Äiskähän se tosiaan oli täällä kylässä tuossa loppuviikosta. Hain sen kentältä ja ooteltiin siinä bussia kun se raportoi puhelimella Suomeen:

Kyllähän täällä on kuuma. Tässä ootellaan onnikkaa.

Myöhemmin löysin itteni huvittuneena, kun kadulla kävellessä toinen selostaa näkemäänsä kuin pikkulapsi:

Tuossa se kuivaa pyykkiä... Niin se vaan autoa pesee... Huonossa kunnossa nämä tiet, varmaan ole Venäjälläkään näin huonot tiet. Oha se kuuma. Niin kai ne maltalaisetki käyvät töissä ja illalla menevät kotia siivoamaan... Tuommosia pieniä näppäriä autoja. Eihän ne isoilla kolsuilla täällä mahtuskaan. Siinä pitää olla näppärä käsijarrun kans, mäkilähtöjä. Miten se tuoki on tuohon parkkeerannu. Ei näy pyöräilijöitä. Niin kai siihen tottuu, vaan oha se kuuma. Käyköhän ne maltalaiset miten rannalla. Käykö ne kylässä toistensa tykönä? Ei kai ne paljoa ruokaa laita ku syövät ulkona...

Lähinnä kai tässä selostamisessa oli taustalla ajatus, että ei se niin kummoista ole. Asu sitä missä tahansa, niin pyykit ne pitää kuivata ja auto pestä. Arki on arkea myös täällä.

Paras selostus oli kyllä se, kun lauantaina käytiin Gozon saarella ihmettelemässä. Puhuttiin itsenäisyyspäivästä, kun Maltan itsenäisyyspäivä sattu olemaan. Äiti selosti, kuinka Suomessa se on niin vakava tapahtuma, ettei edes pierastaTRUUUUT! 

 Mitempä sattuki, että juuri sillä sanalla käveli ohi mies ja pieras.

Ciao a tutti!

Heissan heissan!

 

Sisiliasta on nyt palattu, ja mä oon ihan kanttu vei täällä. Päätin jättää reenitki tänään väliin, että pääsen ajoissa nukkuun ja purkamaan univelkaa. Pitää nimittäin vielä paiskia viiden päivän työtki neljässä päivässä tällä viikolla, jotta pääsen äitin kans humputtelemaan, kuhan se tänne torstaina tupsahtaa. Se väläytti tuovansa mustikkapiirakkaa. Aatelkaa. Ja karjalanpiirakoita.

 

Mutta siis: Sisilia oli ihana! Siitä tuli takuulla yks mun lempparipaikoista. Ja johan mä sen tunsin että Italia on ihana maa jo silloin, ku siellä ekaa kertaa 15-vuotiaana kävin. Ja siitä lähin ku sieltä silloin lähdin pois, oon halunnu takasi. Yheksän vuotta se vei ja aivan liian pitkään. Mutta kannatti odottaa.

 

Kilo oli viikossa tullu lisää painoaki kaikesta pitsasta, jäätelöstä ja rannalla löhöämisestä. Vaan emmä välitä, lomalla se ei oo ollenkaan niin justiinsa. Kaks palkkariviikkoa tässä niin maistuu se nyrkkeilyki sitte taas.

 

Lisää speksejä ja kuvia ja muuta mukavaa Sisilian reissulta varmaan odotettavissa ens viikolla.

Pari pientä linkkivinkkiä reissaajalle

Haluaisin tässä jakaa pari kätsäksi näkemääni linkkiä. Lähtään maanantaina sinne Sisiliaan, eikä käyny pienessä mielessäkään, että Italiassa olis suomalaisesta tai brittiläisestä pistokkeesta poikkeava systeemi, mutta sepäs selvisikin Matkailijan sähköoppaasta. 

Italiassa on siis tommonen kolmen pisteen rivi pistokkeessa. Siihen kuulemma saa tungettua iPhonen laturin. Ens viikolla selviää, onko näin ja saako suomalaista johtoa muuten tungettua tuohon. Lähtee meillä onneks yks italialainen adapteri messiin. Kiitos Inkalle siitä ja myöskin tästä linkkilöydöstä.

Toinen mun mielestä hyödyllinen sivu on tämä, joka kertoo mitä lentokoneen matkustamoon saa ottaa mukaan. Mä lennän Ryan Airilla Maltalle takasin ilman ruumalaukkua, ja täytyy siis muistaa pakata kaikki sillä tavalla messiin. 

Tytöt tuli eilen illalla tänne ja menin niitä vastaan kentälle. Oli vähän vajari olo ku keskenään vaan hymyilin tuolla pitkin maita ja mantuja, ku olin niin mielissäni. Kiva kerranki ku on kavereita Kylässä maailmalla mun tykönä. 

Ainoat asiat, joita pyysin Suomesta tuomisiksi, oli neula ja avokadoöljyä. No ne mä sain ja lisäksi tarkoin valikoituja tuliaisia kattokaa: 

Neljä SM-liiga -salmiakkia! Oi nami. Oikeesti noista saa varmaan paremman nautinnon ku jostain isosta pussillisesta mitään muuta karkkia. No sain mä hopeatoffeitaki, mut noi neljä on jotenki niin symppiksiä. Kiitos kiitos. Vaihtuukohan noistaki pian noi kuvat, koska SM-liigahan ei oo enää entisensä nimi- ja logovaihdoksen myötä, ja narripaidat lähtee ens kaudella vekka....

Itseasiassa hoksasin eilen päikkäreillä että karjalanpiirakoitahan mun ois pitäny pyytää! Niitä mulla on aina välillä ikäväyyyh. Mutta äiti tulee käymään sitte kuhan oon noista emännistä päässy eroon, ni ehkä äiti ilahduttaa mua sitten niillä.

Kiitos tytöt tuliaisista (siellä saatto olla myös pari pulloa isojen tyttöjen limua) ja mahtavaa että ootte täällä ja päästään yhessä Sisiliaan!

Lainatut kuvat tekstissä mainituilta sivuilta.

Maltalaisesta mielenlaadusta

Aattelin jakaa teille tän videon, joka on tässä viikon mittaan vilissy paljon mun fäsäriuutisvirrassa. Maltalaisten sanotaan olevan rasistisia, mutta ite en oo mitenkään erityisemmin huomannu. Maltalaiset, kehen oon törmänny, ni on ollu oikeen mukavia ja vanhemmatkin ihmiset hymyilee mulle kadulla. Voihan se tietenkin olla, että ne, jotka hakeutuu ulkomaalaisten seuraan on vapaamielisempiä ja sitten se rasistinen osa pysyttelee keskenään.

Noh, tässä nyt yks esimerkki, joka on kyllä ihan tolkuton. Jaan vaan linkin tohon videoon, ku en jaksa upottaa sitä tähän. Mutta katsokaapas, miten käy kun amerikkalainen ja maltalainen kohtaavat kadulla:

USA vs Malta street argument 

Täältä