Kipiänä ollessaan sitä jotenki taantuu ja haluais vaan olla se Laura 5-vee, jota äiti hoitais ja paijjais ja syöttäis. Sitä kaipais vähän sympatiaa ja koto-Suomen turvaa.
Muumit youtubesta tuo tosin vähän kotosta fiilistä ja lohduttaaheh.
 |
| Kiitos kuvasta Inka! |
Kipiänä ollessaan tulee selattua nettiä senki eestä. Ja mikä siellä nyt on ajankohtasta? No syksy. Ja syksy on kyllä munki yks lemppareista. Saa kaivaa ne ihanat villapaidat kaapista, kaulahuivit hattuhyllyn perukoilta ja vetästä jopa piponki päähän. Ne ruskan värit, sateen tuoksu ja ropina. Pimenevät illat ja kupillinen kuumaa. Ensilumen odotus. Voi, ehkä ensilumi on sittenki mun lemppari!
Täällä mä oon ihan ressukkana (enkä yritä herutella mitään vaan välittää teille tunnelmaa) ja blogeissa romantisoidaan syyskuun loppua ja syksyä. Siellä te saatte vetää syvään henkeen raitista sateen puhdistamaa syysilmaa ja illalla hymyssäsuin ja tyytyväisenä käpertyä peiton alle nukkumaan.
Kesällä mulla oli ikävä Suomen kesää. Pyöräilyä, puistoissa venymistä, kavereita.
Mutta juttu onki siinä pienessä sanassa jonka mainitsin: romantisoida. Blogeissa kaikki on aina ja ikuisesti täydellistä ja ruskakin niin täyteläisen värinen, että värit läikkyy jo lattialle.
Oikeasti se on pelkkä illuusio, jota mulla on muka ikävä. Todellisuudessa mua jo ketuttas, että kesä on taas ohi ja edessä ikuinen talvi ja pakkaset. Kaipaisin Maltan kaltaiseen lämpöön ja valoon.
Mutta uskokaa, syksy se on täälläkin jo nurkan takana. Lämmöt ei esimerkiksi oo enää pariin viikkoon nousseet yli kolmeenkymmeneen. Odotan edelleen sitä aamua, jonka on mukavan kirpsakka. Ehkä se on täällä se ensilumen korvaava momentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti