Halasin kahvinkeitintä

Juu, halasin kahvinkeitintä tällä viikolla. Moccamasteria. Meille tuli toimistolle tilaus verkkokaupasta ja siellä oli Moccamaster! Miettikääääää, oikea suomalainen suodatinkahvinkeitin. Ja miettikää, kun sinä porisutat sillä aamulla kahvia ja samalla se porisuttaa sinua ja kysyy, että nukuitko hyvin? Rakkautta. 

Täältä

Iso muoviin pakattu möhkäle muine vempaimineen odotti, että joku kerkeäisi siihen perehtyä. Ja niin istuin toinen silmä Moccamasterissa koko päivän ja pieniä kahvin värisiä sydämiä leijaili pään päällä. Ja sitten se oli kadonnut. Eikä sitä ollu keittiössä. Se oliki jollekin itselle eikä meille toimistolle. YHYYYYYYYyy. 

Koska meillä oli ollu jo porua meidän tämän hetkisestä espressokeittimestä, joka pitää hirveetä metakkaa, että hiljasempi pitäs saada, niin tietenki ajattelin, että joku oli hoksannu tilata meille Moccamasterin mutta eeeiiiii. Itseasiassa olin kerennyt siinä päivän edetessä jo alkaa epäillä, että se olisi jonkun oma, koska se nyt ois vaan ollu liian hyvää ollakseen totta. Ja niin olikin. 

Olin tuossa muuten kolme viikkoa kahvilakossa. Alkaen siitä päivästä, kun tuli se mahatauti. Se mölinä-espressokeitin vaan tekee niin pahaa kahvia, että aikaa sitten ensin kutistin normaalikokoisen kahvini espressoon, ja sen jälkeen ei vaan huvittanu litkiä sitä kuraa enää ollenkaan. Ja muutenki tosi monet tuntuu kahvilakkoilevan, niin ajattelin minäkin katsoa miten käy. Mutta ihan niin kuin se kahvinhimo mihinkään katosi, e-hei. Viikonloppunakin, kun tiedän ettei kahvia oo saatavilla, niin arvatkaapa mikä on ensimmäinen ajatus herätessä, ei ainakaan kahvi. Joka päivä sitä teki lakonki aikana mieli ja kolmen viikon päästä siihen sorruin sitten taas. Itseasiassa samana päivänä kun halasin Moccamasteria. Samana päivänä, kun meille tilattiin toimistolle Moccamaster.

Joo, nyt meille on oikeasti toimistollekin tulossa sitten Moccamasteeeeeer! Oikeesti, voi sitä ilon ja onnen päivää ku se tulee. Saatan halata sitä. Ja miettikää, kun ekan kerran avaan kahvipaketin - sitä tuoksua! En kestäääää. Ja sitä porinaa, ja sitä kahvikupposen tuoksua, ja makua ja kaikkea. Rakkautta.

Siitä hetkestä lähtien, kun lähdin Suomesta, oon haaveillu suomalaisesta kahvista ja odottanut sitä päivää, että pääsen takaisin Suomeen juomaan kahvia. Mutta ah, kahvi näköjään tulee mun luo, jos minä en pääse sen luo. Rakkautta.