Hetki äitin kans

Äiskähän se tosiaan oli täällä kylässä tuossa loppuviikosta. Hain sen kentältä ja ooteltiin siinä bussia kun se raportoi puhelimella Suomeen:

Kyllähän täällä on kuuma. Tässä ootellaan onnikkaa.

Myöhemmin löysin itteni huvittuneena, kun kadulla kävellessä toinen selostaa näkemäänsä kuin pikkulapsi:

Tuossa se kuivaa pyykkiä... Niin se vaan autoa pesee... Huonossa kunnossa nämä tiet, varmaan ole Venäjälläkään näin huonot tiet. Oha se kuuma. Niin kai ne maltalaisetki käyvät töissä ja illalla menevät kotia siivoamaan... Tuommosia pieniä näppäriä autoja. Eihän ne isoilla kolsuilla täällä mahtuskaan. Siinä pitää olla näppärä käsijarrun kans, mäkilähtöjä. Miten se tuoki on tuohon parkkeerannu. Ei näy pyöräilijöitä. Niin kai siihen tottuu, vaan oha se kuuma. Käyköhän ne maltalaiset miten rannalla. Käykö ne kylässä toistensa tykönä? Ei kai ne paljoa ruokaa laita ku syövät ulkona...

Lähinnä kai tässä selostamisessa oli taustalla ajatus, että ei se niin kummoista ole. Asu sitä missä tahansa, niin pyykit ne pitää kuivata ja auto pestä. Arki on arkea myös täällä.

Paras selostus oli kyllä se, kun lauantaina käytiin Gozon saarella ihmettelemässä. Puhuttiin itsenäisyyspäivästä, kun Maltan itsenäisyyspäivä sattu olemaan. Äiti selosti, kuinka Suomessa se on niin vakava tapahtuma, ettei edes pierastaTRUUUUT! 

 Mitempä sattuki, että juuri sillä sanalla käveli ohi mies ja pieras.