maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy Holidays!

 Lentokoneet myöhässä, hikikarpaloita otsalla.

Toteutunut toive: myöhästyisipä myös VR. 

Korttisi on saatettu kopioida ulkomailla. Tili suljetaan.

Suomeen palannut. Lumeen ja kylmään jo kyllästynyt. Hieman pirteämpi.

Hyvää Uutta Vuotta.




(PS. Settiä edelleen luvassa, joten stay tuned!)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Edelleen yksi väsyny matkustaja

Lupasin aikaisemmin speksailua Vegasista, ja sitä saattekin odottaa. En jaksa. Ajattelin kuitenki ilmottaa itestäni ja vähän fiilistellä, sillä avasin juuri luukun numero 4 mun Countdown joulukalenterista. Kalenteri laskee Fremontista lähtemiseen, joka tapahtuu siis torstaina 20.12, kotona Suomessa kuitenkin ollaan vasta sunnuntaina, aatonaattona. En malta odottaa joulupöydän naminamiherkkujaaaaaaa.

Jotenki oon ollu koko viikon ihan väsyny, en oo vissiin saanu univelkoja purettua. Asiaa tuskin helpottaa se, että viimeyönäkin tuli vähän riekuttua, ja meni jo pitkälle aamun puolelle, ennen kuin kerkesin nukkumaan. Täällä tää aika muutenki jotenkin vääristyy, kun koulukin alkaa vasta kahdelta iltapäivällä (jos alkaa), eikä hirveenä oo muitakaan semmosia perusrutiineja. Että ei ehkä haittaa vaikka olin vasta seitsemältä aamulla kotonahups. 

Heräsin tähän hetkeen, jona kaikki viisi tässä huoneessa olijaa puuhastelee omia juttujaan, kuten lukee ehkä loppukokeisiin. Heräsin taustalla soivaan pianon soreaan pimputukseen. Mukavaan sunnuntaifiilikseen, ja oikeastaan tuo heleä pimputus ripottelee huoneeseen vähän lämmintä joulumieltäkin. Oispa riisipuuroa.

Saapa nähä missä kuosissa sitä sitten kotiin oikeen palaa, sillä paluu tulee niinikään olemaan melkoisen rankka; luvassa on yölento, puolitoista vuorokautta aikataulutettua juoksua New Yorkissa, uusi yölento ja vielä varmasti railakas junamatka Helsingistä pohjoiseen.

Mutta nyt saan vielä huoletta völlätä pari päivää ja nautiskella olosta. Toivottavasti aurinko vielä näyttäytyisi, sillä nyt sataa.

Ehkä joku päivä vielä speksailenkin siitä Vegasista. Pöytälaatikossa odottaa myös muuanmuassa San Franciscon tuuliset seikkailut aikaisemmalta syksyltä...

maanantai 10. joulukuuta 2012

Yksi väsynyt matkustajaa-aa

Päällimmäisenä mielessä, että ei oo turistin elämä helppoo. Hirviä uupelo, ei oo kerenny oikeen nukkumaa.

Mut olipahan mahti reissu ja kolme päivää oikein sopiva pituus tälle retkelle. Hotellit oli ihan mielettömiä: kaikilla joku oma teema, päällimmäisenä mielessä Venetian kanaalit kondooleineen ja laulavine soutajineen, ja uskomattoman hienosti kattoon maalattu taivas. Näin valkosia tiikereitä, pelasin vähä hedelmäpeliä, huhhuh. Vegas on mieletön.

Ja heti oli karu paluu arkeen ku alotettiin kymmenen päivän loppukiri täällä Fremontissa markkinoinnin kokeella. Lisää speksailua odotettavissa myöhemmin.

tiistai 4. joulukuuta 2012

What happens in Vegas...

... Ni sitä en vielä tiiä.

Perjantaina siis Vegasiin, BEIBI. Onko vähä mahetsuuhä?? Ihan täjyttömän mahetsuu. Mutta mahetsua ei kyllä oo se, että ollaan vaan kolme yötä. Eikä myöskään se, että yks kokonainen päivä menee sinne Grand Canyonille, kerta sinne nyt päätin lähteä. Mutta pieni luotto on siihen, että kanjonitki saattaa olla aikasta pähiää settiä. Harmi vaan siis se, että se on pois tuolta Vegasista.

Oon tässä lueskellu Lonarii (Lonely Planetia) ja hulluna nettiä ja kyselly kavereilta ja siellä on niin paljon, siis n-i-i-i-n paljon kaikkee jajaja. Happy Hour alkaa yheltätoista aamulla, että siitä sitte loikkaria 2 yhen hinnalla vaa. 

Ja periaatteessa ei tarvis edes omasta hotellista poistua, ku sielläki pelkästään jo voi pelata, syyä, juua, mennä naimisiin, palkata ammattivalokuvaajan omaan huoneeseen ottamaan pikkutuhmia kuvia.... Tätä kaikkee siis Luxorissa, siinä Pyramidissa jos vaikka kuuklaa. Renon hotelli tais olla pienen pientä tähän verrattuna.

Haha, ja kerta sitä täällä läskimaassa ollaan, ni tää pääs kyllä niin yllättään, oikeesti ei tää voi olla edes totta:

Täältä

Vegasi on tunnettu buffeteistaan, mutta haloo, 24 tunnin buffetti! Älkää ikinä päästäkö meidän emäntää lähellekään tuota, pliis. Tai mieluiten yhtään ketään!

Mun päässä pyörii jo nyt...

Ja ku itkin sitä kaverille ni vastaus oli että: "sulla taitaa pyöriä jo hedelmäpelit pääsä,
dollarin kuvat verkkokalvolla". 

Totta, oon aatellu sijottaa 5 dollaria hedelmäpeliin.

Ja sit maanantaina, ku tullaan takasi, ni vaikka tietäsinki (ja muistasinki) mitä Vegasissa tapahtu, ni en tiiä kerronko...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tiedät tulleesi Kanadaan

Haluan vielä palata tuonne Kanadaan. Sen jälkeen, ku on monta kuukautta ollu täällä läskimaassa, niin monet asiat pisti siellä silmään. Ei välttämättä verrattuna Suomeen, mutta verrattuna jenkkeihin.

Eli, tiedät tulleesi Kanadaan, kun:

- Ihmiset nousevat metrosta tavallisia portaita rullaportaiden sijaan

- Junan ollessa niin täysi, että jengi seisoo käytävällä, kukaan ei istu tyhjälle penkille

- Ihmiset nautiskelevat kahvia patiolla ilman ollessa talvitakkikylmä

- Kaduilla näkee ihmisiä ajamassa avoautolla (katto auki tietysti!)

- Jotkut avoauton ajajista ajaa t-paidassa

- Myös ihmiset kaduilla saattaa olla t-paidassa, tai shortseissa

- Ne syö jäätelöä ulkona

- Jopa pummit nukkuu pihalla vaikka siellä on ihan sikakylmä

- Jengi tietää missä Suomi on

- Jengi myös tietää ettei Suomessa oo lunta vuoden ympäri

- Ruokapaikoissa voi olla myös All-you-can-eat -buffeteja

Lisäksi kanadalaiset oli hyvännäkösiä, kauniita ja komeita, ja ne tekee hyvää bissee!



... Ja tiedät tuleesi takaisin Jenkkeihi, ku sinulta kysytään, josko tulit autolla.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Himapäkkii

Kotona ollaan. Vähän sekavat fiilikset, toisaalta kiva ja toisaalta tosi tylsää ja sit vielä ku aika alkaa hupeneen... Jostain syystä mulla on ollu pää tänään kipiä ja tuli huono olo koulussa, toivottavasti en oo tulossa kipeeks!

Tässä on kuitenki Las Vegas vielä eessä ennen ku kotia lähetään, joten sitä ootellessa. 

Mulla on vaa sellanen dilemma, ku Grand Canyon ois semilähellä Vegasia, että lähenkö käymään kans siellä vai jäänkö ihmettelemään varmasti ihan mieletöntä Vegasia. Semilähellä tarkottaa siis viien tunnin bussimatkaa suuntaansa, eli aamulla aikasin ois lähtö ja illalla myöhään paluu ja siihen menis yks päivä meijän muutenki lyhyestä, kahen ja puolen päivän reissusta. Nii ja hintaa ois 80 dolsuu??

Täytyy fundeerata... 

Ja 24 yötä Fremonttia muuten jälellä!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Poissaolot

Kolmatta viikkoa reissussa, ja vaikka minä oon unohtanu koulun, koulu ei valitettavasti oo unohtanu mua. Sieltä pukkaa viestiä tyyliin: "Hyvä Laura, huomaathan ettet ole ollut koulussa." AI EN VAI?

"Dear Laura,

ENGL102 - Critical Thinking ( Absent 2 Times - 13%)

Please remember that attendance is mandatory for international students studying at NPU and missing more than 20% of your classes will result ! in a course failure (a score of "F") and possibly jeopardize your right to study in the U.S. Whatever your reasons for these absences, please understand that we are here to help and support you in your studies at NPU! I would personally like to invite you in to the Student Services Center to discuss how we can help you, and please come outside your class time. Thank you for your immediate attention to this matter.

With Warm Regards,
NPU Campus Management System
Northwestern Polytechnic University"

Ja toinen viesti:

"Dear Student,
Hope all is well. We are trying to reach you and discuss your absences. It is URGENT that we meet with you regarding your classes and how you can possibly make-up the assignments with the assistance from your professor. Please contact me and come by as soon as possible and Please do Not Ignore This Message. My office is in the west building library area.

Regards,
Dean Counseling"
JÖSSES. Noh, maanantaina lusimaan vielä viimenen kuukausi tuota koulua. Hotsittaa, ei hotsita. Hotsittaa, EI HOTSITA.

torstai 22. marraskuuta 2012

Aurinko tekee palio

Toi alkuviikon vesisade oli jotain ihan sairasta. Yks ilta viimenen tunti ennen majapaikkaa 65 nopeusrajotuksen (mph) alueella kuski pysty ajaan hätäseen neljääkymppiä, koska eteen ei nähny auton nokkaa pidemmälle. Pyyhkijöiden käytön suhteen oli ihan yks lysti käyttikö niitä vai ei, koska vaikka ne pisti täysille ni ei niistä ollu mitään iloa. Ainii, eikä teillä oo valaistusta! Vettä tuli kirjaimellisesti saavista kaatamalla, ja kuski kiitti luojaa, kun auto oli saatu parkkiin.




Eilen aamulla sitten sää rupes paraneen, ja sitämyöten maisemistakin sai paljon enemmän irti. Välillä sato vettä, vaikka myös aurinko rupes paistaan, ja sehän tietää sateenkaaria. Niitä näkyki sitte melkosesti, välillä jopa kaks yhtäaikaa. Kuski oli mielissään ku oli nätti ilma ja ylösalas kurvitteleva tie. Ja paikallisten takana kun ajaa, niin uskaltaa ajaa jopa melko nopeaa, kun tietää että ne eessä olevat tietää millasta vauhtia siellä uskaltaa ajaa. Välillä saatto pienesti harmittaa, ettei mulla oo korttia.



Eikä tää näytä kuvissa tietenkää miltää!

Eilen iltapäivällä tultiin sitte Renoon Nevadan osavaltioon. Renoa kutsutaan Las Vegasin pikkuveljeksi, ja sillä sekunnilla, kun näkee ensimmäiset vilkkuvalomainokset, niin ymmärtää kyllä yskän. Huh huh. 



Astuin hotellin ovesta sisään aikeena tsekata meidät ineen. Katsoin hetken ympärilleni etsien reittiä tiskille kaikkien pelipaikkojen ja hedelmäpelien seasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Jätin tavarat ja pojat ovenpieleen oottaan. Lähdin kahlaamaan suoraan pelipöytien poikki, kunnes joku pian komensi mut pois siitä pelialueen kiertävälle käytävälle. Meinasin oikeesti eksyä sinne aulaan ja kesti hetken verran ennen ku löysin respaan. 


Täällä Renossa oli uskomattoman halvat hotellin ja mää monta kertaa mietin että voiko olla mahollista ja miten ne ei muka maksa enempää. 2 yötä kolmelta hengeltä 90 dollaria, eli ei mitään. Meillä on tosi kiva huone 11 kerroksessa ja kävimpä tänään illalla kattomassa auringonlaskua poreammeesta 17 kerroksessa, kelpaa. 

Huomenna ku mennään Sacramentoon, ni piti ottaa hostelli ja seki oli kalliimpi entä tämä kunnon Vegasmeininkihotelli.

Kiitospäivä ku on, niin haluaisin sanoa kiitos. Koitin miettiä, mistä kiittäisin, mutta en oikeen pystyny erittelemään mitään. Tää roadtrippi on ollu niin mahtava ja oon löytäny itteni monessa kohtaa sydämmeni kyllyydestä onnellisena. Olen kiitollinen.

Huomenna on sitte todellinen HULLUJEN PÄIVÄ amerikkalaiseen malliin, ku on Black Friday, eli mielettömät alennusmyynnit ja jengi on jo maanantaista asti jossain paikoissa ollu jonottamassa. Saa nähä onko Sacramentossa mimmonen meininki...

.... Ja sunnuntaina kotia.

Ja whattaaaa, kuukauden päästä kotia Suomeeeeen!?

maanantai 19. marraskuuta 2012

Wild weather

Lähdettiin aamulla Portlandista meidän roadtripin varsinaiselle ajo-osuudelle ja o-ou. Koko päivän sato ihan mielettömästi vettä. Siis oikeesti, iha mielettömästi. Kiitettiin luojaa ettei me saatu sitä pikkuautoa, jonka pojat oli alunperin varannu. 

Teitä oli suljettu, puita kaatunu tienvarsille ja joillakin pätkillä ei tullu muuta ku korjausautoja vastaan. Välillä vettä tuli niin paljon, että se näytti huonon leffan trikiltä ku ne putoavat vesimassat erotti ilmasta ennen auton tuulilasiin iskeytymistä. Eteen ei nähny metriä enempää. Tuuli tuiversi ihan mielettömästi, ja välillä tuntu selvästi ku se sieppas meidänki auton. 



Ajettiin ihan rantaa pitkin, aika ajoin pysähtyen taukopaikalle vähäksi aikaa ihailemaan mielipuolisesti vellovaa merta. Horisontista ei edes erottanut, missä kohtaa meri vaihtuu taivaaksi, kun kaikki oli yhtä harmautta. 



Välillä, kun satoi vähän vähemmän, käytiin ulkona äkkiä räppäämässä pari kuvaa ja sitä myöten takasin autoon. Välillä ei kehdattu edes lähteä autosta, joten kaks otti kamerat valmiiksi, kuski avas äkkiä ikkunan, muut nappas kuvan ja niin taas äkkiä ikkunat kiinni. Silti sen kymmenen sekunnin jälkeen, jonka ikkuna oli auki, naama oli aivan litimärkä, ihan ku joku ois sylkeny päin naamaa.




Päästiin sopivasti juuri ennen pimeää illan majapaikkaan Florenceen Oregonin osavaltiossa. Luin tuossa uutisia eikä ne lupaa hyvää meidän loppumatkallekaan: 

"Myöhään maanantaina koko Washingtonin osavaltio (Oregonin yläpuolella) oli jonkinlaisen säävaroituksen alla. Samanlaisen ilman odotetaan jatkuvan tällä viikolla Oregonissa ja Pohjois-Kaliforniassa (kaikki meidän kohteet). Kiitospäivänä torstaina voi tulla jonkinlainen paussi, mutta huonon sään pitäisi jatkua taas perjantaina. Seattlessa rikottiin 50 vuotta vanha sade-ennätys ja Oregonissa on tullut yksi kuolonuhri, kun puu kaatui miehen päälle.  Myrskyt eivät ole epätavallisia luoteisrannikolla tähän aikaan vuodesta, ja marraskuu on yleensä vuoden sateisin kuukausi Seattlessa ja Portlandissa."

Jepaa.



Ps. Portland ei kyllä ollu oikeen mistään kotosi. Hyviä ruokakojuja ja ehoton oli kyllä Voodoo Doughnuts ja se ettei siellä oo alvia mutta siinäpä se

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

20

Kanadan myötä mä oon ollu kylässä 20 maassa!


Viro
Latvia
Ruotsi
Tanska
Irlanti
Englanti
Ranksa
Hollanti
Espanja
Saksa
Italia
Malta
Kroatia
Unkari


Australia
Malesia
Singapore


Yhdysvallat
Kanada

On yhteensä 19. En tiiä laskeeko Tripadvisor kotimaanki mutta se sanoo että 20!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Portland ahoi!

Oon jotenki ihan sekasi täällä ku aamulla aikasin heränny ja nyt buukannu tässä loppureissun hotelleja ja väsyttää jajaja.

Aattelin alottaa tän postauksen kertomalla, mistä ollaan tänään lähetty, enkä hetken jälkeen pystyny muistaan että niin, mistä. Mistä ollaan edes eilen lähetty? 

Seattlestahan me ollaan auto torstaina otettu ja pojat oli ku pikkupoikia karkkikaupassa, ku ne sai valita minkä auton halus ja muodon vuoksi kysyivät multaki että kelpaako tuo auto ja sen takapenkki, kelpaa. 

Eilen mentiin Seattlen länsipuolella olevaan Olympic National Parkiin, käytiin kattoon jotain satamaa, ja siinäpä se sitte oliki ku tuli pimee. Oli kyllä ihan mielettömän kirkasta vettä, hiljasta ja seesteistä. Täällä tulee siinä viideltä pimeä ja se on ihan liian aikasinyhyy! Harmi muutenki että jäi toi pätkä vähän lyhyeksi. 







Ja tänään on aamulla lähetty Olympicista, käyty morottaan Raineria ja tultu Portlandii. Rainer oli kyllä komia. Se näky Seattlesta asti, semmonen mieletön yksinäinen vuorenhuippu keskellä ei mitään. Käytiin ajeleen vähä ylempänä ja saatiin meki vähän luntajee.








Kepsi, joka me nimettiin Danieliksi, ehotti meille kans ruokapaikkoja:
 

Käytiin illan päälle keskustassa vähän ookaamassa, huomenna sitten paremmalla ajalla kattoon että mikä paikka se tämä on.

Ainii, ja Oregonissa laki kieltää itse tankkaamasta autoa, passaa. Kyltti tienlaidassa sanoo että "Slow vehicles may drive on shoulder" ööö? Eikä täällä oo ollenkaan alvia!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Seattle sitten

Ja edelleen, oon vähän pettyny ku ei rajalla tapahtunu mitään. Jotain pikkukoiraa ne koulutti ja se kävi haistelemassa meidän kamat. Vajaa nelisen tuntia meni mukavasti nukkuessa Vancouverista tänne bussilla ja 40 dollarii tuli hintaa.

Mutta Seattle vaikuttaa myös tosi kivalta mestalta. Vancouverin kans samankokonen mesta 600 000 asukkaalla, silti niin erilainen, mutta toisaalta niin samanlainen. Jengi hymyilee mulle kadulla ja kommailee ku fiilistelen ihan vaan istumalla jossain portailla. 

Siinä sitten ku istuin eilen, ni joku emäntä tuli kysymään että haluanko foliota ja väriä ja kysyin että foliota? Ja väriä? Ja mitä? HÄ?? Se oli joku opiskelija kampaajakoulusta, jonka portailla sattumalta istuin, eikä sillä ollu sille päivälle ketään kenen hiuksia laittaa ni sain sitte ilmaset värit tukkaan ja oli kyllä aikaki! Sillä se mua varmaan kysyki ku näki että on tää kuontalo päässy vähän kulahtaan.

Harmi ku mulla ois paljo juttua mutta ei oikeen kerkee koodailee. 

Eniveis, on kyllä pakko kertoo, ku käytiin tänään fine-dainaamassa. Täällä on nyt marraskuussa joku semmonen tapahtuma, et saa kolmen ruokalajin illallisen kolmellakympillä. Voi voi. Tämä tyttö kyllä nautti taas olan takaa, söin hitaasti, ajattelin syntyjä syviä, ihmettelin Seattlea ja elämän ihmeellisyyttä. Nautin Local 360 -raflan ihanasta herttasesta ja romanttisesta tunnelmasta suussasulavan ruoan ja hyvän juttuseuran ohella. 

Mun drinkki ei kuitenkaa ehkä ollu ihan niin suussa sulava, siinä kun oli amerikkalaiseen tapaan taas 2/3 tequilaa (erehdyin sanomaan että tequila on ok) ja loput lantria. Mutta namia oli ja pojat oli kateellisia mun jälkkärillemums.



Grilled Romaine Heart Salad, Smoked Blue Cheese, & Bacon


 Fennel Crusted Pork Tenderloin, Butternut Squash, & Cider Braised Brussels
 
Ginger Cake with Spiced Cranberries
Huomen aamulla vuokrataan auto ja polkastaan tää road trip oikeesti käyntiin! Suuntana Olympic National park Seattlen länsipuolella, Mount Rainier (tuttavallisesti Rainer) Seattlen kaakkoispuolella ja siitä lauantaiksi Portlandiin bilettään.

Please wish us luck!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vancouver = kiva!

Moro täältä Kanadasta nyt sitte!

Päästiin kuin päästiinki rajan yli, oli itseastiassa vähän pettymys sillain ku ei tullu rajalla mitään vaikeuksiaheh.

Ollaan saatu kokea Vancouverin kolikon kaks kääntöpuolta, ihana kirpakka syksyinen ilma ja auringonpaiste, ja tänään pyöräilysuunnitelmat kirjaimellisesti vesittänyt sade.





Alla yhteisön viljelypalsta keskellä kaupunkia, salaatin ainaki sieltä tunnistin....?



Käytiin kattomassa stand-upia eilen ja se koomikko kuittas nimenomaan tästä että sää täällä on ihan... suolesta ku sataa kuulemma niin paljo. Tuntuu että Kalifornia on ainoo paikka maailmassa missä voi olla tyytyväinen ilmoihin??

Kolikosta puheenollen, täällä Kanadassaki niillä on kaks puolta, yhtä koristaa Arvon Elisabeth ja toista puolta karhu. Kukaan ei vaan osaa sanoa, kumpi kummallaki puolen on. Ehe ehe.

Mä kyllä tykkään tästä mestasta! Täällä on ison maailman tuntua, mutta silti jotenki kotosa fiilis. Kaupungissa asuuki vaan 600 000 kanukkia. Voi myös olla että oon jotenki fiilareissa tämmösestä pienestä syyskoleudesta.

Se on muuten kans kiva, ettei täällä oo tarvinu tukea mitään ällöjä amerikkalaisia ylikansallisia jättiruokaloita, vaan täältä löytyy tosi paljon paikallisia kuppiloita, ruokamestoja, etenkin sushipaikkoja tuntuu riittävän, sitä ku olin oottanukki.


Kuvasaldo on heikko, koska ei täällä oikeen ollu hirveenä mitään kuvattavaa...

Huomenna sit jännätään, että huoliiko ne meitä takasin Jenkkeihin. Ei sillä että hirveästi haluaisin, Kanada tuntuu tosi mukavalta paikalta...

maanantai 5. marraskuuta 2012

Känädäää

Perjantaina suunnataan Oskarin kans Kanadaan Vancouveriin, Brittiläisen Columbian provinssiin. Mua vähän jänskättää, miten meille käy. Vancouveriin matkustaessa kannattaa olla tarkkana et se on nimenomaan toi Kanadan Brittiläisen Columbian Vancouver, koska Yhdysvaltain puolella Washingonissa vaan vähän etelämmässä on myös Vancouver!

Lentolippujen varaaminen oli jotenki uskomattoman vaikeeta ja kestikin puoltoista viikkoa, että sain ne hommattua. Siis oikeesti ihan ihme hommaa! Mä olin ne monta kertaa jo maksanu, mutta jostain syystä ne ei ikinä voinu niitä meille myöntää. Kerran sit soitin sinne matkatoimistoon, että mikä siellä on homman nimi ja se muija vaan sano et "jostain syystä" lippuja ei voida myöntää. Jostain syystä ois tehny mieli sanoa pari valittua sanaa!

Rupesin epäilemään jotain viisumihommia. Mutta suomalainen ei tarvii Kanadaan turistimatkalla mitään viisumia! Nähtäväksi jää mikä soppa tästä vielä kehkeytyy. Jenkeistä pois meidän pitäis kyllä päästä, mutta takasintulo saattaa olla kuulemma hieman vaikeempaa. Pitää ottaa kaikki dokumentit messiin, jotta saataisiin minimoitua tullin haaviin joutuminen, kuten Oskarille saatto käydä Chicagossa ku ei ollu dokumentit käsillä...

Löysin netistä tämmösen mukavan blogin, joka kattaa tosi laajasti koko kaupungin ruokatarjonnan, shoppailut, tapahtumat, ulkoilun ja paljon muuta: http://www.insidevancouver.ca/

Mulla oli viimeyönä melkoset paniikkipakkaukset, unessa siis. Johtuen kai siitä etten oo ottanu yhtään selvää yhtään mistään. 

Vancouverista siis alkaa 9.11 meidän reilun kahden viikon roadtrip länsirannikkoa pitkin takasin kotiin. Sieltä, jos luoja -ja rajavartiosto- suo, matkaamme Jenkkien puolelle Seattleen, josta Matti hyppää messiin, me vuokrataan auto ja sen jälkeen kaikki on ihan auki. Pacific Coast Highway, tienumero 101:stä ois tarkotus ajaa ja takasin kotona pitäs olla viimestään 25.11. Can't wait!

Poikien toiveesta meidän teemabiisi on se O.C:n tunnari Californiaaaaa. Se itseasiassa kertooki meijän matkasta aika hyvin: 

We've been on the run, driving in the sun
Looking out for number 1
California here we come
Right back where we started from

Hustlers grab your guns
Your shadow weighs a ton
Driving down the 101
California here we come
Right back where we started from

California! Here we come!

On the stereo, listen as we go
Nothing's gonna stop me now
California here we come
Right back where we started from
Pedal to the floor, thinkin' of the roar
Gotta get us to the show
California here we come
Right back where we started from

California! Here we come!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Nyyh ja kyynel


Kaks kuukautta sitte Suomesta lähettiin ja alle 2 kuukautta että tullaan takasi. Viikon päästä roadtripille ja kuhan tullaan sieltä ni on enää kuukausi paluuseen, apua!

No mutta keissi ei nyt ollu oikeastaan se, vaan se että paikalliset sipulit on erittäin dramaattisia.

torstai 1. marraskuuta 2012

Trikotrii!

Et varmaan tienny että eilen oli Halloween? Mietin vaikka kuin kauan että hankinko kostyymin vai en, ku en oikeen tollasista naamiaishommista hirveenä perusta. Käytiin Walmartissa kattoon oisko siellä halvalla jotain ja mä päätin lopulta olla investoimatta ja kattoo mitä saisin omista varastoista aikaseks. Annesta tuli mun mielestä hieno ku se oli tonttu ja meikattiin sille mustat ja veriset silmät:



Tää oli muuten mun eka Halloween jota juhlin! Meillä oli koululla pippalot mutta se oli niinku joku yläasteen limudisko. Iso sali, tuolit ja sitämyöten kaikki jengi seinänvieressä ja jotku yritti epätoivosesti saada jengiä tanssimaan. Voin kertoa, että ei oikeen irronnu. Gännamstail jossain kohtaa räjäytti pankin, enkä tienny itkeäkkö vai nauraa.



Eilen oli myös toiset paardit, nimittäin San Franciscon paikallinen pesäpallojoukkue GG Giants voitti sunnuntaina Maailmanliigan ja niillä oli eilen voitonjuhlat. Huvittavaa, että ne kutsuu tuota sarjaa Maailmanliigaksi, mutta mitä muuta amerikkalaisilta voi odottaa. Kommentoin asiasta jenkkikoulukaverilleni, joka vastas että "Let americans be american". Pelaahan liigassa 2 kanadalaisjoukkuetta. 

Ihan sama ku Suomen Superpesistä sanottas yhtälailla Maailmanliigaksi. Mutta koska kukaan muu kuin jenkkiläiset ei seuraa liigaa tai pelaa sen koommin baseballia, niin eipä kukaan oo nimestä sen koommin marissut. Saatiin voiton kunniaksi tiistaina myös TacoBellistä ilmaset tacotnam.

Voi vaan kuvitella kuinka tukossa Frisco on eilen ollut. Opettaja kerto, että täältä meiltäkään ei saa edes parkkipaikkaa, kun kaikki jättää autot tänne ja menee junalla Friscoon.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Olemisen sietämätön keveys

Alussa valitin, kun on niin tylsää eikä mitään tekemistä ja kaikki on vaan päivästä toiseen epätoivoista ajan tappamista. Mulle sanottiin että nauti nyt sitten siitä! Mieti, sulla on siellä lämmintä eikä sun tarvi tehdä mitään!

Tätä, siis tylsyyttä, oli tiedossa myös tänä viikonloppuna. Odotin skeptisesti perjantaita. Ei ollut mitään suunnitelmia, ei mitään aktiviteetteja tiedossa, ei yhtään mitään. Kolme pitkää päivää pelkkää tylsää jurotusta ja todennäköisesti tylsyyteen kuoleminen koittaisi lopulta. Lisäksi kokeisiin lukemisen uhka vielä viimeistelisi ihanan ahdistuksen.


...Sunnuntai-ilta ja mä voisin vieläkin jatkaa tätä tylsää jurotusta enemmän kuin mielelläni. Ihanaa kun on vaan saanut olla tekemättä mitään. Kolme pitkää päivää, enkä tiedä mihin ne on menny. Oikeastaan koko viikko on mennyt vaan löllötellessä. Oloneuvoksena. Kokeisiin lukeminenkaan ei ole ahdistanut, oon välillä vähän lukenu jos siltä on tuntunu ja lopettanu sitten ku ei enää huvita.

Kuntosali on yks mun lemppari ajantappajista, niin myös perjantai-iltana. Hölkyttelin ensin matolla kaivaten Suomen pimeitä ja tunnelmallisia syysiltoja, tein jotain lihaskuntojuttuja ja venyttelin. Venytellessä meni pitempään kuin itse reeniin. Salilla oli melko vähän porukkaa ja muutenkin selvä perjantai-illan fiilis. Ei ollut kiirettä kotiin ja sitä kautta kouluun. Reenin jälkeen lontustin suihkuun ja saunaan läsnä vain rauhoittava tieto siitä, että kotiin päästyäni ei tarvitse kuin mennä nukkumaan, ja reenin jälkeen uni takuulla veisi mennessään. 

Itseasiassa päädyin kaverille juomaan bisseä ja katsomaan leffoja tullen vasta aamun puolella kotiin. 

Lauantai meni samaan malliin. Ainoa mitä tein, oli ruokaa. Lojuin katsomassa telkkaria ja söin herkkuja. Kertakaikkiaan nautin siitä olemisen sietämättömästä keveydestä, jota elämä joskus tarjoaa, tällä hetkellä runsain mitoin.

Tänään aamulla, taino aamulla ja aamulla. Sen jälkeen kun heräsin kahdelta päivällä vähän taas venähtäneen illan jälkeen, tein aamupalaa ja istahdin koulupöytäni ääreen lukeakseni, löydän itseni tästä edelleen iltamyöhään. Aloitin tenttikirjan lukemisella, mutta keksin jossain vaiheessa tietenkin tekosyyn avata koneen (reenata kokeseen netistä löytyvien kysymysten avulla). Olen todellakin reenannut tenttiin, mutta samalla vähän ohimennen saattanut surffailla nettikaupoissa, duunisivuilla ja lopulta tietenkin täällä...

Sunnuntairituaaliksi on muodostunut tiettyjen telkkarisarjojen katsominen. Luojalle kiitos, että minussa asuva pieni nörtti on onnistunut reitittämään netin tavalla, joka mahdollistaa areenan sun muiden katsomisen ulkomailla <3 Vaikka oonki kattonu telkkaria tässä pitkin viikonloppua enemmän kuin tarpeeksi, oon säästäny kaikki ihanat sunnuntairituaalisarjat täksi illaksi. En kerro mitä ne on, koska ne ei välttämättä oo kovin katu-uskottaviaheh.

Huomennakin vasta kuudeksi illalla kouluun...

torstai 25. lokakuuta 2012

The City of Angels 3/3

Ja lauantai Losissa. Taas oli aikanen herätys, koska oli aika sen, minkä takia just nyt mentiin ja nimenomaan Losiin. Kansalaisvelvollisuus äänestää. No eipä se kummonen keissi ollu, käytiin Suomen konsulaatissa bussilla köröttelemässä ja raapasemassa numerot lappuun.

Tultiin keskustaan, ja mentiin suoraan Grand Central Markettiin lounaalle. Semmonen vähän kauppahallin tyyppinen paikka, jossa päädyttiin syömään kiinalaista safkaa, jota halvalla saatii. Jälkkäriksi otettiin Annen kans itsekootut jädeannokset, nams.

Siitä matka jatku maailman kolmanneksi suurimpaan katetraaliin, vuonna 2002 valmistuneeseen The Cathedral of Our Lady of Angelsiin. 


Nätti oli katedraali ja modernin ilmeen takia mukavaa vaihtelua ikivanhoihin vastaaviin. Oltiin edellisellä viikolla just käyty urkuja läpi musiikin tunnilla ja joku niitä siellä soitteli ja kaks tyyppiä laulo, ilmeisesti harjottelivat siellä pian alkavia häitä varten... Oli mukava kuunnella ja hetkonen siinä vierähti.


Alakerrassa oli mausoleumi, jonka seinät oli tehty sellasista laatoista, että niistä voi ostaa muistopaikan niinku hautakiven. Katedraalin nuoren iän vuoksi kovin harvassa laatassa luki vielä mitään...


Sitte sitte sitte. Los Angelesin pääkirjasto, ei hääppönen sekään, vaikka yleensä noi kirjastot on tosi kivoja ja mä tykkään ite niissä ainaki käydä. Mutta tämä yksilö ei siis herättäny minkäänlaisia tuntemuksia. Amsterdamin pääkirjasto on yks mun lemppareista ja suosittelen sitä mielummin.

Viimesin etappi lauantaina oli hotlalta suositeltu observatorio. Oltiin menossa sinne jo keskiviikkoiltana, mutta ku päästiin sinne vievälle bussille, niin kuultiin että se bussi kulkeekin vaa lauantaisin ja sunnuntaisin!

Tätä voin myös suositella erittäin paljon. Sika harmi vaan että se bussi menee vaan lauantaisin ja sunnuntaisin enkä tiiä miten muuten sinne pääsee jos ei oo omaa autoo. Observatorio itessään ei ollu mitenkään kummonen, mutta sieltä näki Hollywood-kyltin ihan kivasti ja samalla koko Losin alueen. 

Oli muuten vaikee löytää mitään hyvää spottia, josta siitä kyltistä sais hyviä, tai ees minkäänlaisia kuvia. Tosin nytki vaikka tuolla observatoriolla oli tosi hyvä spotti ni musta ei tullu oikeen yhtään hyvää kuvaa ja sit se kyltti näky jotenki tosi huonosti:


Noh, kuitenki. Tää oli yks niitä spotteja tällä reissulla, missä piti ottaa aikaa ja miettiä että oikeesti?! Mä oon Amerikassa, kattonu tota kylttiä 20 vuotta telkkarissa ja nyt mä oon täällä! Huh-huh. Hollywood. Oikeesti. H-a-l-o-o.

Losin kaupunki ei tuolta observatoriolta kovin kummoselta näyttäny. Ja mitä wikipedia sano etä Losi on maailman bisneksen, kansainvälisen kaupan, koulutuksen, urheilun, viihteen ja ties minkä kaiken keskus, ni ei se ainakaan näy missään! Pilvenpiirtäjien alue keskustassa on tosi pieni ja heti kadun toisella puolen on räihnäsiä tönöjä ja spurkuja enenmmän ku missään tähän mennessä.


Illan päätteeksi käytiin iltapalalla Californian Pizza Kitchenissä, jota voi jälleen suositella.

Kotia oli ikävä palata ku täällä oli niin kylmä ja maanantaiaamuna sato jo vettä ihan kunnolla. Syksy se tulee tänneki ja taitaa olla auringonotot otettu. 

Bussissa ollut symppis teinipoika piristi kuitenki vähän, ja se hymyilyttää mua vieläki. Se kysy että missäpäin Amerikkaa Suomi on, ja ku vastasin, että Pohjois-Euroopassa ni se sano et se tykkää eurooppalaisista autoista, kuten Merzedespentsistä. Se kysy myös että onko mari laillista Euroopassa ja vastasin että Hollannissa on, ja siellä on laillista myös juoda alkoholia 16-vuotiaana. Se oli siitä ihan järkyttyny ja julisti, että jos hänestä tulis Euroopan presidentti, niin ikäraja nousis samantien 21:een. 

Näistä tolloista aina kuulee, mutta saimpahan kokea sen nyt itekki. Mitä niille opetetaan koulussa???

...tai ihan sama mitä niille opetetaan ku ei niiden vissiin tarvi opiskella. 

Mulla oli ne historian ja musiikin kokeet tänään: molemmat monivalintoja ja open book + open notes. Hissan koe oli ehkä vähän vaikeempi, mut musiikin tentti aika helppo. 

Tehtiin Oskarin kans kahestaan se hissan koe jossain aulassa et joku pystyy meitä siinä valvomaan. Ihan helposti oltas kuitenki voitu tehä yhessä se koe ja keskustella, mutta suomalaisella moraalilla istuttiin ihan hiljaa nokka tiiviisti omissa papereissa. 

Musiikin tentin alussa opettaja sano et open book, open notes ja open internet, mut kaverilta ei saa luntata. Noku ei ees ois tarvinnu luntata ku sen kans sai kuitenki keskustella...!

The City of Angels 2/3

Perjantai Losissa. Nukuttiin pitkään ja käytiin tsekkaan Watts Towers, joka ei todellakaan ollu minkään arvonen nähtävyys. Äijä on romuista pykänny pystyyn tommosia torneja eikä siellä ees ollu ketään muita ja alue oli aidattu.


Sit oli vuorossa Science Museo, johon se Endeavour on tässä vähän aikaa sitte raahattu lepäämään. Urakassa oli kuulemma parkkimittaritki pitäny ottaa matkalta irti et se voidaan kuljettaa. Harmi että se näyttely avataan vasta kuun lopussa eikä siis keretty nähä sitä. Museo itessään oli ihan kiva, mutta onhan noita. 



Siinä museon vieressä sen sijaan oli sit se meksikolainen grilli, mistä tossa joku viesti takaperin kerroin: Chipotle!


Suosittelen! Oli ihan mielettömän isot tortillat, hyvää lihaa ja mukavan tulista ku laitto vähän tabascoa, namiiiiiiii. Eikä ollu hinnallakaan pilattu.

Sit mentiin keskustaan, että kierretään turistiansoja, mut kello oli jo sen verran kuuden jälestä, et ne oli jo menny kii.

Walt Disney Concert Hall oli kuitenki auki ja ulkoakin päin ihan nätti:


Sitä rakennettiin 16 vuotta, alkaen 1987, ku Walt Disneyn leski lahjotti musiikkikeksukselle 50 miljoonaa, jotta rakennus voitais miehen muistoksi rakentaa. Brosyyri kertoo myös, että rakennusta varten piirrettiin 30 000 luonnosta. Mieti, 30 000! Ihan niinku talojen suunnittelu olis edes tietsarilla helppoa, ni ennen vanhaan ne on piirtäny lyijykynällä kaikki! Tosta tulee jotenki mieleen kaikkien tuntema Sydneyn se konserttitalo? Ja noista Watts Towereista mulla tuli Sagrada familia jostain syystä mieleen...

Oltiin aikasemmin nähty huudeilla vasta-avattu Target, joten päätettiin käydä tsekkaan josko se ois vielä auki ku ei kehattu kotia vielä mennä. Ja olihan seeee! Ja sieltä löyty mukavasti jotaki rompetta messiiiiiin!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

The City of Angels 1/3

Speksaillaampa nyt sitten oikeen kolmen postauksen verran!

It's the city I live in, the city of angels, lonely as I am, together we cry... Reissun teemabiisi oli Red Hot Chili Peppersien Under the Bridge.

Viime keskiviikkona ku kaupunkiin saavuttiin ni siellä oli niin m-i-e-l-e-t-t-ö-m-ä-n kuuma, ettei varmasti koko reissulla oo ollu. Onneks se oli vaan sillon keskiviikkona ja loppuviikko oli pilvistä, koska ei siellä muuten ois voinu olla.

MoonPad oli oikein mukava, vasta kesäkuussa avattu majapaikka. Tosi pieni, siellä oli vaan 10 sänkyä, mutta en voi muuta sanoa ku että oli hinta-laatusuhde ihan kohallaan, suosittelen lämpimästi vaikka ulkoapäin onki aika karu tönö: tosta talosta MoonPad on vaan toi vasemman puoleisen oven takaa löytyvä huone.



Torstaina oli sit aikanen herätys, että keretään sinne Telkkarinauhotuksiin. Siellä oli korttelin pitunen jono naisia ku mentiin ja Oskari oli tietenki mielissään siinä vaiheessa! Meillä oli onneks liput varattu ennakkoon ni päästiin jonon ohi. Siellä sit oli semmonen huone, missä venailtiin pääsyä nauhotuksiin, siellä sai kahvia ja pikkupurtavaa ja sit ne laitto joko hiuksia tai meikkas.

Meidän piti allekirjottaa jotku laput, että ei haasteta ohjelmaa oikeuteen ja ohjelmaan osallistuminen on täysin omalla vastuulla sun muuta sellasta...


Lopulta tuli aika mennä studioon, ja koska me ei tiedetty jakson vierasta, journalisti Lisa Lingiä, ni meidät pistettiin istumaan syrjäsimpään nurkkaan. Ennen ku Jeff tuli lavalle, me tehtiin semmosen viihdyttäjän kans nauru- ja taputusharjotuksia että ha-ha-haa ja ho-ho-hoo.


  
Oskarilla oli valokuvien kannalta känkkäränkkäaamu, joten suurin osa kuvista jää valitettavasti julkaisematta. 

Se studio oli sopivasti Walk of Famen huudeilla, joten käytiin pyöriin siellä, ei ollu tosin kovin hääppönen alue


Illaksi mentiin Santa Monicaan, joka oli sitäki mukavempi paikka! Käytiin piitsillä ja viivyttiin siellä auringonlaskuun asti:






Myös se Santa Monican kaupunkialue oli tosi kiva. Shoppailukadulla oli mukavasti kaupat vierivieressä, välissä joku pubi tai kahvila ja katutaiteilijoita kadulla. 

Pysähdyttiin siihen kadulle istumaan ja kuunteleen yhtä miestä joka jonku torvensa kans sai jazzin sulosävelin monen mummon ja papparaisen lantiot keikkumaan. Pistin silmät kiinni ja nautin elosta. Elämän pienistä iloista.

(Huomenna musiikin ja Kalifornian historian välitentit! Tosin open book ja open notes, joten ei pitäs turhan vaikeeta olla. Lisäksi hissan koe kuulemma koostuu meidän kahesta aikasemmasta pistokkaasta ja kahesta ekstrakysymyksestä.)