Speksaillaampa nyt sitten oikeen kolmen postauksen verran!
It's the city I live in, the city of angels, lonely as I am, together we cry... Reissun teemabiisi oli Red Hot Chili Peppersien Under the Bridge.
Viime keskiviikkona ku kaupunkiin saavuttiin ni siellä oli niin m-i-e-l-e-t-t-ö-m-ä-n kuuma, ettei varmasti koko reissulla oo ollu. Onneks se oli vaan sillon keskiviikkona ja loppuviikko oli pilvistä, koska ei siellä muuten ois voinu olla.
MoonPad oli oikein mukava, vasta kesäkuussa avattu majapaikka. Tosi pieni, siellä oli vaan 10 sänkyä, mutta en voi muuta sanoa ku että oli hinta-laatusuhde ihan kohallaan, suosittelen lämpimästi vaikka ulkoapäin onki aika karu tönö: tosta talosta MoonPad on vaan toi vasemman puoleisen oven takaa löytyvä huone.
Torstaina oli sit aikanen herätys, että keretään sinne Telkkarinauhotuksiin. Siellä oli korttelin pitunen jono naisia ku mentiin ja Oskari oli tietenki mielissään siinä vaiheessa! Meillä oli onneks liput varattu ennakkoon ni päästiin jonon ohi. Siellä sit oli semmonen huone, missä venailtiin pääsyä nauhotuksiin, siellä sai kahvia ja pikkupurtavaa ja sit ne laitto joko hiuksia tai meikkas.
Meidän piti allekirjottaa jotku laput, että ei haasteta ohjelmaa oikeuteen ja ohjelmaan osallistuminen on täysin omalla vastuulla sun muuta sellasta...
Lopulta tuli aika mennä studioon, ja koska me ei tiedetty jakson vierasta, journalisti Lisa Lingiä, ni meidät pistettiin istumaan syrjäsimpään nurkkaan. Ennen ku Jeff tuli lavalle, me tehtiin semmosen viihdyttäjän kans nauru- ja taputusharjotuksia että ha-ha-haa ja ho-ho-hoo.
Oskarilla oli valokuvien kannalta känkkäränkkäaamu, joten suurin osa kuvista jää valitettavasti julkaisematta.
Se studio oli sopivasti Walk of Famen huudeilla, joten käytiin pyöriin siellä, ei ollu tosin kovin hääppönen alue
Illaksi mentiin Santa Monicaan, joka oli sitäki mukavempi paikka! Käytiin piitsillä ja viivyttiin siellä auringonlaskuun asti:
Myös se Santa Monican kaupunkialue oli tosi kiva. Shoppailukadulla oli mukavasti kaupat vierivieressä, välissä joku pubi tai kahvila ja katutaiteilijoita kadulla.
Pysähdyttiin siihen kadulle istumaan ja kuunteleen yhtä miestä joka jonku torvensa kans sai jazzin sulosävelin monen mummon ja papparaisen lantiot keikkumaan. Pistin silmät kiinni ja nautin elosta. Elämän pienistä iloista.
(Huomenna musiikin ja Kalifornian historian välitentit! Tosin open book ja open notes, joten ei pitäs turhan vaikeeta olla. Lisäksi hissan koe kuulemma koostuu meidän kahesta aikasemmasta pistokkaasta ja kahesta ekstrakysymyksestä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti