Lähdettiin aamulla Portlandista meidän roadtripin varsinaiselle ajo-osuudelle ja o-ou. Koko päivän sato ihan mielettömästi vettä. Siis oikeesti, iha mielettömästi. Kiitettiin luojaa ettei me saatu sitä pikkuautoa, jonka pojat oli alunperin varannu.
Teitä oli suljettu, puita kaatunu tienvarsille ja joillakin pätkillä ei tullu muuta ku korjausautoja vastaan. Välillä vettä tuli niin paljon, että se näytti huonon leffan trikiltä ku ne putoavat vesimassat erotti ilmasta ennen auton tuulilasiin iskeytymistä. Eteen ei nähny metriä enempää. Tuuli tuiversi ihan mielettömästi, ja välillä tuntu selvästi ku se sieppas meidänki auton.
Ajettiin ihan rantaa pitkin, aika ajoin pysähtyen taukopaikalle vähäksi aikaa ihailemaan mielipuolisesti vellovaa merta. Horisontista ei edes erottanut, missä kohtaa meri vaihtuu taivaaksi, kun kaikki oli yhtä harmautta.
Välillä, kun satoi vähän vähemmän, käytiin ulkona äkkiä räppäämässä pari kuvaa ja sitä myöten takasin autoon. Välillä ei kehdattu edes lähteä autosta, joten kaks otti kamerat valmiiksi, kuski avas äkkiä ikkunan, muut nappas kuvan ja niin taas äkkiä ikkunat kiinni. Silti sen kymmenen sekunnin jälkeen, jonka ikkuna oli auki, naama oli aivan litimärkä, ihan ku joku ois sylkeny päin naamaa.
Päästiin sopivasti juuri ennen pimeää illan majapaikkaan Florenceen Oregonin osavaltiossa. Luin tuossa uutisia eikä ne lupaa hyvää meidän loppumatkallekaan:
"Myöhään maanantaina koko Washingtonin osavaltio (Oregonin yläpuolella) oli jonkinlaisen säävaroituksen alla. Samanlaisen ilman odotetaan jatkuvan tällä viikolla Oregonissa ja Pohjois-Kaliforniassa (kaikki meidän kohteet). Kiitospäivänä torstaina voi tulla jonkinlainen paussi, mutta huonon sään pitäisi jatkua taas perjantaina. Seattlessa rikottiin 50 vuotta vanha sade-ennätys ja Oregonissa on tullut yksi kuolonuhri, kun puu kaatui miehen päälle. Myrskyt eivät ole epätavallisia luoteisrannikolla tähän aikaan vuodesta, ja marraskuu on yleensä vuoden sateisin kuukausi Seattlessa ja Portlandissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti