Lupasin aikaisemmin speksailua Vegasista, ja sitä saattekin odottaa. En jaksa. Ajattelin kuitenki ilmottaa itestäni ja vähän fiilistellä, sillä avasin juuri luukun numero 4 mun Countdown joulukalenterista. Kalenteri laskee Fremontista lähtemiseen, joka tapahtuu siis torstaina 20.12, kotona Suomessa kuitenkin ollaan vasta sunnuntaina, aatonaattona. En malta odottaa joulupöydän naminamiherkkujaaaaaaa.
Jotenki oon ollu koko viikon ihan väsyny, en oo vissiin saanu univelkoja purettua. Asiaa tuskin helpottaa se, että viimeyönäkin tuli vähän riekuttua, ja meni jo pitkälle aamun puolelle, ennen kuin kerkesin nukkumaan. Täällä tää aika muutenki jotenkin vääristyy, kun koulukin alkaa vasta kahdelta iltapäivällä (jos alkaa), eikä hirveenä oo muitakaan semmosia perusrutiineja. Että ei ehkä haittaa vaikka olin vasta seitsemältä aamulla kotonahups.
Heräsin tähän hetkeen, jona kaikki viisi tässä huoneessa olijaa puuhastelee omia juttujaan, kuten lukee ehkä loppukokeisiin. Heräsin taustalla soivaan pianon soreaan pimputukseen. Mukavaan sunnuntaifiilikseen, ja oikeastaan tuo heleä pimputus ripottelee huoneeseen vähän lämmintä joulumieltäkin. Oispa riisipuuroa.
Saapa nähä missä kuosissa sitä sitten kotiin oikeen palaa, sillä paluu tulee niinikään olemaan melkoisen rankka; luvassa on yölento, puolitoista vuorokautta aikataulutettua juoksua New Yorkissa, uusi yölento ja vielä varmasti railakas junamatka Helsingistä pohjoiseen.
Mutta nyt saan vielä huoletta völlätä pari päivää ja nautiskella olosta. Toivottavasti aurinko vielä näyttäytyisi, sillä nyt sataa.
Ehkä joku päivä vielä speksailenkin siitä Vegasista. Pöytälaatikossa odottaa myös muuanmuassa San Franciscon tuuliset seikkailut aikaisemmalta syksyltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti