Aikana ennen pyörää jolkottelin kävellen monesti töistä kotiin perjantaisin bussissa könöttämisen sijaan. Oli semmonen mukavan rento fiilis niin mikäs siinä.
Kun oli sitten pyörä, ei tehnyt mieli hurauttaa vaan suoraan kotiin, joten nyt oon pari kertaa perjantaina duunin jälkeen ottanut pitemmän, tuo rantareitin kotia ja polkenut hissukseen pyöräteitä pitkin kotia ja nautiskellut viikonloppufiiliksistä. Normaalisti ajaisin siis autotiellä.
Tässä teille kuvia tämän päiväisestä kotimatkasta.
Normaalisti lähden siis tuota vasemman puoleista ylämäkeä kohti kotia ja mulla on tapana aina silloin tällöin koittaa uutta enkkaria, siis että kuinka ylös jaksan polkea.
Eilen olin jossain tuolla puolessa välissä taluttamassa pyörää, kun yhtäkkiä takaa tuli mies ja se rupes tarakasta työntään sitä pyörää ja kappas, kuinka askel keveni kummasti! Pari korttelia sen sitä mun avuksi pukkeli ja käänty sitten omille teilleen ja huikkasin sille kiitos.
Kuinka hyvä mieli tuli ja naureskelin siinä itekseni. Hih, tulipa siitä hyvä mieli ja aatella, että tuollakin tavalla voi toista auttaa ja luokitella sen vaikka päivän hyväksi työksi.
Biitseillä on vielä tilaa. Normaalisti nää kivirannat on ihan täynnä auringonpalvojia kesällä. Nyt vielä tuuleekin niin maan pirusti että.
Kukat vielä kukkii. Noi on jotenki niin piristäviä ja monet on niin ihanan värisiä. Tosi täyteläisen värisiä ja välillä oikeen havahtuu siihen tuoksuun ku se tulvahtaa nokkaan. Ylemmässä pikkukuvassa paikallinen Rotuaarin pallo!
Meijän talo ja tuosta ylemmästä ikkunasta voi moikata mun ikkunalaudalla auringonpalvojakirsikkatomaatteja. Ne kasvaa ihan silmissä! Innostuin siis ostamaan myös vähän lisää istuteltavaa. Mukava harrastus tommonen hyötyviljely!
Tervetuloa kotiin! Tervetuloa viikonloppuun!
Norjalaisella oli kavereita käymässä ja siksi nuo laukut...
Tämäpä oli kiva! Nähdä niinkö pala arkea. :)
VastaaPoista(:
VastaaPoista