Hetki bussissa

Istun liki tyhjässä bussissa matkalla biitsille ja ajattelen, että tämähän on mukavaa. Kerrankin bussissa saa istua rauhassa, eikä se pysähtele jatkuvasti. Otan hetken irti ajasta ja paikasta ja ajattelen, kuinka etuoikeutettu olen täällä.

Tätä hetkeä edelsi sähläys siitä, mitä kautta kaverini pääsevät biitsille, koska matkalla oli taas yksi kirottu festa, eikä bussit kulkeneet normaalia reittiä. Päätin mennä omia menojani, ja sovittiin näkevämme sitten biitsillä.

Matka biitsille sujui siis jouhevasti, ja kesti vain puolisen tuntia. Tuntui, että matka taittui vain hetkessä. Kerkesin nauttia rannalla auringonpaisteesta tunnin yksinäni, ennen kuin kolmen tunnin bussireissun jälkeen sain kaverit paikalle.

Toinen oli fiilis matkalla takasin kotiin ja hetki bussissa v-ä-h-ä-n pitempi. Eka bussi pisti oven kiinni nokan eestä, koska se oli niin täynnä. Toinen tuli onneksi kotvasen kuluttua ja sain yhden viimeisistä istumapaikoista. Hetken kuluttua bussi hidastaa ja rupean pelkäämään, että se on lasahtanut. No ei onneksi, se olikin vain mieletön liikenneruuhka ja tyyppi vieressä kiroaa. Ilta pimenee ja tunti vierähtää kanssamatkustajia tuijotellessa. 

Kaveri rupeaa huolehtimaan, millä pysäkillä jäisi ja saa selville, ettei bussi menekään kotia asti, vaan meidän täytyy hypätä pois ja vaihtaa toiseen. Tällä kertaa sopivaa bussia ei tulekaan, vaikka aikataulun mukaan sen piti tulla jo. Väsyttää, on nälkä, haluaisin jo suihkuun ja nukkumaan. Kaikki muut mahdolliset bussit vilistää ohi, mutta ei se millä me päästään kotia. 

Hyppäämme viimein pieneen pakettiautoon muiden pysäkillä olijoiden kanssa, niin kuin jotkut viisaammat tekivät jo ensimmäisellä pysäkillä. Ylimääräisellä 2,5 eurolla ollaan kotona tuota pikaa. Kotimatkan luonne ja yli kahden tunnin kesto lähentelikin sitten enemmän sitä todellista Maltaa: ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja kestää ikuisuuden.

Lainattu

Ajattelin aloittaa tämmösen Hetki siellä sun täällä konseptin. Se ehkä avaa enemmän sitä arkea ja niitä pieniä asioita, jotka pitkissä selostavissa jutuissa jää yleensä kertomatta. Nää on helppo kirjottaa ja te saatte ehkä vähän useammin luettavaa. 

Heh, vaikka se onki vaan pieni hetki ni näköjään tota selostusta riittää kuitenki siitä, mitä hetkeä ennen seurasi ja ehkä sen jälkeen. Idea seuraavaan Hetkeen on jo valmis, ja voin luvata melkoisen selostuksen senki kylkeen