Olemisen sietämätön keveys

Alussa valitin, kun on niin tylsää eikä mitään tekemistä ja kaikki on vaan päivästä toiseen epätoivoista ajan tappamista. Mulle sanottiin että nauti nyt sitten siitä! Mieti, sulla on siellä lämmintä eikä sun tarvi tehdä mitään!

Tätä, siis tylsyyttä, oli tiedossa myös tänä viikonloppuna. Odotin skeptisesti perjantaita. Ei ollut mitään suunnitelmia, ei mitään aktiviteetteja tiedossa, ei yhtään mitään. Kolme pitkää päivää pelkkää tylsää jurotusta ja todennäköisesti tylsyyteen kuoleminen koittaisi lopulta. Lisäksi kokeisiin lukemisen uhka vielä viimeistelisi ihanan ahdistuksen.

...Sunnuntai-ilta ja mä voisin vieläkin jatkaa tätä tylsää jurotusta enemmän kuin mielelläni. Ihanaa kun on vaan saanut olla tekemättä mitään. Kolme pitkää päivää, enkä tiedä mihin ne on menny. Oikeastaan koko viikko on mennyt vaan löllötellessä. Oloneuvoksena. Kokeisiin lukeminenkaan ei ole ahdistanut, oon välillä vähän lukenu jos siltä on tuntunu ja lopettanu sitten ku ei enää huvita.

Kuntosali on yks mun lemppari ajantappajista, niin myös perjantai-iltana. Hölkyttelin ensin matolla kaivaten Suomen pimeitä ja tunnelmallisia syysiltoja, tein jotain lihaskuntojuttuja ja venyttelin. Venytellessä meni pitempään kuin itse reeniin. Salilla oli melko vähän porukkaa ja muutenkin selvä perjantai-illan fiilis. Ei ollut kiirettä kotiin ja sitä kautta kouluun. Reenin jälkeen lontustin suihkuun ja saunaan läsnä vain rauhoittava tieto siitä, että kotiin päästyäni ei tarvitse kuin mennä nukkumaan, ja reenin jälkeen uni takuulla veisi mennessään. 

Itseasiassa päädyin kaverille juomaan bisseä ja katsomaan leffoja tullen vasta aamun puolella kotiin. 

Lauantai meni samaan malliin. Ainoa mitä tein, oli ruokaa. Lojuin katsomassa telkkaria ja söin herkkuja. Kertakaikkiaan nautin siitä olemisen sietämättömästä keveydestä, jota elämä joskus tarjoaa, tällä hetkellä runsain mitoin.

Tänään aamulla, taino aamulla ja aamulla. Sen jälkeen kun heräsin kahdelta päivällä vähän taas venähtäneen illan jälkeen, tein aamupalaa ja istahdin koulupöytäni ääreen lukeakseni, löydän itseni tästä edelleen iltamyöhään. Aloitin tenttikirjan lukemisella, mutta keksin jossain vaiheessa tietenkin tekosyyn avata koneen (reenata kokeseen netistä löytyvien kysymysten avulla). Olen todellakin reenannut tenttiin, mutta samalla vähän ohimennen saattanut surffailla nettikaupoissa, duunisivuilla ja lopulta tietenkin täällä...

Sunnuntairituaaliksi on muodostunut tiettyjen telkkarisarjojen katsominen. Luojalle kiitos, että minussa asuva pieni nörtti on onnistunut reitittämään netin tavalla, joka mahdollistaa areenan sun muiden katsomisen ulkomailla <3 Vaikka oonki kattonu telkkaria tässä pitkin viikonloppua enemmän kuin tarpeeksi, oon säästäny kaikki ihanat sunnuntairituaalisarjat täksi illaksi. En kerro mitä ne on, koska ne ei välttämättä oo kovin katu-uskottaviaheh.

Huomennakin vasta kuudeksi illalla kouluun...

The City of Angels 3/3

Ja lauantai Losissa. Taas oli aikanen herätys, koska oli aika sen, minkä takia just nyt mentiin ja nimenomaan Losiin. Kansalaisvelvollisuus äänestää. No eipä se kummonen keissi ollu, käytiin Suomen konsulaatissa bussilla köröttelemässä ja raapasemassa numerot lappuun.

Tultiin keskustaan, ja mentiin suoraan Grand Central Markettiin lounaalle. Semmonen vähän kauppahallin tyyppinen paikka, jossa päädyttiin syömään kiinalaista safkaa, jota halvalla saatii. Jälkkäriksi otettiin Annen kans itsekootut jädeannokset, nams.

Siitä matka jatku maailman kolmanneksi suurimpaan katetraaliin, vuonna 2002 valmistuneeseen The Cathedral of Our Lady of Angelsiin. 

Nätti oli katedraali ja modernin ilmeen takia mukavaa vaihtelua ikivanhoihin vastaaviin. Oltiin edellisellä viikolla just käyty urkuja läpi musiikin tunnilla ja joku niitä siellä soitteli ja kaks tyyppiä laulo, ilmeisesti harjottelivat siellä pian alkavia häitä varten... Oli mukava kuunnella ja hetkonen siinä vierähti.

Alakerrassa oli mausoleumi, jonka seinät oli tehty sellasista laatoista, että niistä voi ostaa muistopaikan niinku hautakiven. Katedraalin nuoren iän vuoksi kovin harvassa laatassa luki vielä mitään...

Sitte sitte sitte. Los Angelesin pääkirjasto, ei hääppönen sekään, vaikka yleensä noi kirjastot on tosi kivoja ja mä tykkään ite niissä ainaki käydä. Mutta tämä yksilö ei siis herättäny minkäänlaisia tuntemuksia. Amsterdamin pääkirjasto on yks mun lemppareista ja suosittelen sitä mielummin.

Viimesin etappi lauantaina oli hotlalta suositeltu observatorio. Oltiin menossa sinne jo keskiviikkoiltana, mutta ku päästiin sinne vievälle bussille, niin kuultiin että se bussi kulkeekin vaa lauantaisin ja sunnuntaisin!

Tätä voin myös suositella erittäin paljon. Sika harmi vaan että se bussi menee vaan lauantaisin ja sunnuntaisin enkä tiiä miten muuten sinne pääsee jos ei oo omaa autoo. Observatorio itessään ei ollu mitenkään kummonen, mutta sieltä näki Hollywood-kyltin ihan kivasti ja samalla koko Losin alueen. 

Oli muuten vaikee löytää mitään hyvää spottia, josta siitä kyltistä sais hyviä, tai ees minkäänlaisia kuvia. Tosin nytki vaikka tuolla observatoriolla oli tosi hyvä spotti ni musta ei tullu oikeen yhtään hyvää kuvaa ja sit se kyltti näky jotenki tosi huonosti:

Noh, kuitenki. Tää oli yks niitä spotteja tällä reissulla, missä piti ottaa aikaa ja miettiä että oikeesti?! Mä oon Amerikassa, kattonu tota kylttiä 20 vuotta telkkarissa ja nyt mä oon täällä! Huh-huh. Hollywood. Oikeesti. H-a-l-o-o.

Losin kaupunki ei tuolta observatoriolta kovin kummoselta näyttäny. Ja mitä wikipedia sano etä Losi on maailman bisneksen, kansainvälisen kaupan, koulutuksen, urheilun, viihteen ja ties minkä kaiken keskus, ni ei se ainakaan näy missään! Pilvenpiirtäjien alue keskustassa on tosi pieni ja heti kadun toisella puolen on räihnäsiä tönöjä ja spurkuja enenmmän ku missään tähän mennessä.

Illan päätteeksi käytiin iltapalalla Californian Pizza Kitchenissä, jota voi jälleen suositella.

Kotia oli ikävä palata ku täällä oli niin kylmä ja maanantaiaamuna sato jo vettä ihan kunnolla. Syksy se tulee tänneki ja taitaa olla auringonotot otettu. 

Bussissa ollut symppis teinipoika piristi kuitenki vähän, ja se hymyilyttää mua vieläki. Se kysy että missäpäin Amerikkaa Suomi on, ja ku vastasin, että Pohjois-Euroopassa ni se sano et se tykkää eurooppalaisista autoista, kuten Merzedespentsistä. Se kysy myös että onko mari laillista Euroopassa ja vastasin että Hollannissa on, ja siellä on laillista myös juoda alkoholia 16-vuotiaana. Se oli siitä ihan järkyttyny ja julisti, että jos hänestä tulis Euroopan presidentti, niin ikäraja nousis samantien 21:een. 

Näistä tolloista aina kuulee, mutta saimpahan kokea sen nyt itekki. Mitä niille opetetaan koulussa???

...tai ihan sama mitä niille opetetaan ku ei niiden vissiin tarvi opiskella. 

Mulla oli ne historian ja musiikin kokeet tänään: molemmat monivalintoja ja open book + open notes. Hissan koe oli ehkä vähän vaikeempi, mut musiikin tentti aika helppo. 

Tehtiin Oskarin kans kahestaan se hissan koe jossain aulassa et joku pystyy meitä siinä valvomaan. Ihan helposti oltas kuitenki voitu tehä yhessä se koe ja keskustella, mutta suomalaisella moraalilla istuttiin ihan hiljaa nokka tiiviisti omissa papereissa. 

Musiikin tentin alussa opettaja sano et open book, open notes ja open internet, mut kaverilta ei saa luntata. Noku ei ees ois tarvinnu luntata ku sen kans sai kuitenki keskustella...!

The City of Angels 2/3

Perjantai Losissa. Nukuttiin pitkään ja käytiin tsekkaan Watts Towers, joka ei todellakaan ollu minkään arvonen nähtävyys. Äijä on romuista pykänny pystyyn tommosia torneja eikä siellä ees ollu ketään muita ja alue oli aidattu.

Sit oli vuorossa Science Museo, johon se Endeavour on tässä vähän aikaa sitte raahattu lepäämään. Urakassa oli kuulemma parkkimittaritki pitäny ottaa matkalta irti et se voidaan kuljettaa. Harmi että se näyttely avataan vasta kuun lopussa eikä siis keretty nähä sitä. Museo itessään oli ihan kiva, mutta onhan noita. 

Siinä museon vieressä sen sijaan oli sit se meksikolainen grilli, mistä tossa joku viesti takaperin kerroin: Chipotle!

Suosittelen! Oli ihan mielettömän isot tortillat, hyvää lihaa ja mukavan tulista ku laitto vähän tabascoa, namiiiiiiii. Eikä ollu hinnallakaan pilattu.

Sit mentiin keskustaan, että kierretään turistiansoja, mut kello oli jo sen verran kuuden jälestä, et ne oli jo menny kii.

Walt Disney Concert Hall oli kuitenki auki ja ulkoakin päin ihan nätti:

Sitä rakennettiin 16 vuotta, alkaen 1987, ku Walt Disneyn leski lahjotti musiikkikeksukselle 50 miljoonaa, jotta rakennus voitais miehen muistoksi rakentaa. Brosyyri kertoo myös, että rakennusta varten piirrettiin 30 000 luonnosta. Mieti, 30 000! Ihan niinku talojen suunnittelu olis edes tietsarilla helppoa, ni ennen vanhaan ne on piirtäny lyijykynällä kaikki! Tosta tulee jotenki mieleen kaikkien tuntema Sydneyn se konserttitalo? Ja noista Watts Towereista mulla tuli Sagrada familia jostain syystä mieleen...

Oltiin aikasemmin nähty huudeilla vasta-avattu Target, joten päätettiin käydä tsekkaan josko se ois vielä auki ku ei kehattu kotia vielä mennä. Ja olihan seeee! Ja sieltä löyty mukavasti jotaki rompetta messiiiiiin!

The City of Angels 1/3

Speksaillaampa nyt sitten oikeen kolmen postauksen verran!

It's the city I live in, the city of angels, lonely as I am, together we cry... Reissun teemabiisi oli Red Hot Chili Peppersien Under the Bridge.

Viime keskiviikkona ku kaupunkiin saavuttiin ni siellä oli niin m-i-e-l-e-t-t-ö-m-ä-n kuuma, ettei varmasti koko reissulla oo ollu. Onneks se oli vaan sillon keskiviikkona ja loppuviikko oli pilvistä, koska ei siellä muuten ois voinu olla.

MoonPad oli oikein mukava, vasta kesäkuussa avattu majapaikka. Tosi pieni, siellä oli vaan 10 sänkyä, mutta en voi muuta sanoa ku että oli hinta-laatusuhde ihan kohallaan, suosittelen lämpimästi vaikka ulkoapäin onki aika karu tönö: tosta talosta MoonPad on vaan toi vasemman puoleisen oven takaa löytyvä huone.

Torstaina oli sit aikanen herätys, että keretään sinne Telkkarinauhotuksiin. Siellä oli korttelin pitunen jono naisia ku mentiin ja Oskari oli tietenki mielissään siinä vaiheessa! Meillä oli onneks liput varattu ennakkoon ni päästiin jonon ohi. Siellä sit oli semmonen huone, missä venailtiin pääsyä nauhotuksiin, siellä sai kahvia ja pikkupurtavaa ja sit ne laitto joko hiuksia tai meikkas.

Meidän piti allekirjottaa jotku laput, että ei haasteta ohjelmaa oikeuteen ja ohjelmaan osallistuminen on täysin omalla vastuulla sun muuta sellasta...

Lopulta tuli aika mennä studioon, ja koska me ei tiedetty jakson vierasta, journalisti Lisa Lingiä, ni meidät pistettiin istumaan syrjäsimpään nurkkaan. Ennen ku Jeff tuli lavalle, me tehtiin semmosen viihdyttäjän kans nauru- ja taputusharjotuksia että ha-ha-haa ja ho-ho-hoo.

  

Oskarilla oli valokuvien kannalta känkkäränkkäaamu, joten suurin osa kuvista jää valitettavasti julkaisematta. 

Se studio oli sopivasti Walk of Famen huudeilla, joten käytiin pyöriin siellä, ei ollu tosin kovin hääppönen alue

Illaksi mentiin Santa Monicaan, joka oli sitäki mukavempi paikka! Käytiin piitsillä ja viivyttiin siellä auringonlaskuun asti:

Myös se Santa Monican kaupunkialue oli tosi kiva. Shoppailukadulla oli mukavasti kaupat vierivieressä, välissä joku pubi tai kahvila ja katutaiteilijoita kadulla. 

Pysähdyttiin siihen kadulle istumaan ja kuunteleen yhtä miestä joka jonku torvensa kans sai jazzin sulosävelin monen mummon ja papparaisen lantiot keikkumaan. Pistin silmät kiinni ja nautin elosta. Elämän pienistä iloista.

(Huomenna musiikin ja Kalifornian historian välitentit! Tosin open book ja open notes, joten ei pitäs turhan vaikeeta olla. Lisäksi hissan koe kuulemma koostuu meidän kahesta aikasemmasta pistokkaasta ja kahesta ekstrakysymyksestä.)

Miten ois meksikolainen grilli?

Hei, kotona taas! Oli vähän ristiriitasta tulla takas, koska reissussa oli niin kivaa, mutta toisaalta oli mukava päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja ihan vaan olemaan tänne tylsään Fremonttiin.

Ennen lähtöä saamani kommentit Los Angelesista oli luokkaa: se on vissiin aika tylsä paikka eikä siellä oo paljoo nähtävää + mitä te aiotte tehdä siellä 4 päivää, ajanhukkaa! 

Mutta mulla oli kivaa! Käytiin siellä telkkarinauhotuksissa, Santa Monican rannalla kattomassa auringonlaskua ja kuuntelemassa jazzia, observatoriossa kattomassa Losin maisemia ja Hollywood -kylttiä tietenki ja muuta sen sellasta...

Ylipäätään Losi on jännä kaupunki. Kadun yhden puolen prameat pilvenpiirtäjät luo varjonsa toisen puolen raihnaisille tönöille ja suojaisan paikan piilevälle taiteelle. Katukuvasta huomaa, että lähestytään Meksikon rajaa, hyvässä ja pahassa. 

Täällä mua ehkä pelotti kadulla kaikista eniten näistä kaupungeista missä ollaan käyty, vaikka ei siis mitenkään hirveesti kuitenkaan. 

Hyvässä mielessä meksikolaisten paljous näkyy ruuassa. Löydettiin sattumalta semmoseen yhteen meksikolaiseen grillimestaan ja otettiin tortillat. No niitä nyt saa jokapaikasta, mutta nämä oli jotain erityisen spesiaalia. Erityisen isoa. Erityisen namia. Saatiin napamme niin täyteen, että koko loppureissun ajan aina meksikolaisen grillin kohdalla joku kysy muilta, että miten ois meksikolainen grilli? Oli ehkä vähäksi aikaa nimittäin tarpeeksi....

Speksailen myöhemmin lisää!

SFO - LAX

Kerta koulun keskiviikkoretket on loppu, niin me lähetään huomenaamulla omalle retkelle, takasin tullaan tosin vasta sunnuntaina. 

Me lähtään kattoon Saulia ja Adamia Losiin!

Niiden bongaamisesta tosin en voi luonnollisesti olla edes viis prosenttisen varma, mutta jos joku on varma ni se on ainaki varma, et me nähdään tämä mies:

Jeff Probst, Survivorin juontaja! Wooow.

Suunnitelmissa on nimittäin mennä kattoon sen jotain talk show -ohjelman nauhotuksia, voi olla ihan mielenkiintonen kokemus. Harmi ettei päästy kattoon Miehenpuolikkaita tai Big Bang Theorya. Oikeestaan Dr. Phil ois kans ollu vänkä mut eiköhän tääki oo ihan jännä. 

Loppuun voin pieneen ääneen pahoitella hiljaiseloani, mutta täällä ei oikeesti oo tapahtunu yhtään mitään. Palaillaan ens viikolla asiaan ja katotaan mitä tuolta Losista jäi käteen. 

Tässä vielä otos mun Kriittisen ajattelun muistiinpanoista:

- Kato äiti, mää ajan ilman käsiä!

*Pikku- Kalle ajaa talon ympäri*

- Kato äiti, mää ajan ilman hampaita!

Mysteeri!

Toistaseksi viimenen koulun keskiviikkoretki vei meidät eilen siis Santa Cruziin niinkuin edellisessä postauksessa ounailin. Harmi että näitä retkiä ei oo enää, yhyyy. Rupesin jo niin sulautumaan tuohon kiinalaiseen turistiryhmään, jonka yhteenlaskettu älykkyysosamäärä alittaa jopa sappaan vastaavan. Ja nyt lopetan tämän mollaamisen, anteeksi. Tai tuskin lopetan, mutta lopetan siitä raportoinnin täällä.

Niin, reissu oli ehkä paras näistä mitä ollaan tehty. Jos jätetään huomioimatta kaikki se pahonvointi, jonka kouriin jouduin. Ensimmäinen syy pahointointiin oli se, että me köröteltiin kahella semmosella pikkubussilla jotain mutkittelevia pikkuteitä. Toinen syy selviää lukemalla eteenpäin. Eikä siinä vielä kaikki, jos jatkat lukemista, näet kuvia!

Santa Cruzin biitsi nyt ei mitään kummempaa ollu ja oltiin siellä niin aikasin ettei ne mitkään liikkeet ollu auki eikä pilvet ja sumu yön jäliltä ollu vielä kerenny haihtua. Mut pelattiin lentopalloo aika hyvä matsi, eikä sumun takia tullu hullun kuuma, niinku viimepäivinä on tullu vaikkei oo ees tehny mittään.

Parasta reissussa oli kuitenki vierailu hämyisessä Mystery Spotissa, jota todellaki suosittelen jos huudeille sattuu. Viidentoista- kahenkymmenen minuutin kierros, hyvät vitsit ja taattu pahoinvointi, hintaa viis dollaria eli ei paha ollenkaa. 

Toi Mystery Spot on siis joku tommonen ihme alue, jossa painovoima on ihan vinksallaan. Paikassa, josta se painovoimavinksahdus alkaa, on kolme puuta vierivieressä. Eukalyptuspuu, joka on "normaalissa maailmassa", kasvaa suoraan niinkuin eukalyptusten kuuluukin. Sen sijaan viereisen puun voi selvästi huomata olevan "toisessa maailmassa", koska se on vinksahtaneen painovoiman takia kasvanut kieroon, vaikka eukalyptus onkin. Ja se pieni puu niiden keskellä, ei oikein tiedä mihin maailmaan se kuuluu ja on alun suoraan kasvamisen jälkeen ruvennut kasvamaan kieroon. 

Kuten seuraavasta kuvastakin näkee, niin tuo talo on ihan vinksallaan, ja jengi koittaa seistä suorassa. Huvipuistoissa on yleensä tollasia vinksahtaneita taloja, ja siellä pääki on ihan sekasin ja tulee outo olo. Tämä oli siis toinen syy mun eiliseen pahoinvointiin. Ei ollu kyllä hirveen kivaa tuolla ku oli vaikee liikkua mihinkään ku ei ollu tottunu siihen painovoimaan ja sit tuli vielä huono olo.

Mä seison 17 astetta vinossa verrattuna normaaliin.

Toi opas kaikinpuolin koitti todistaa tätä ihmettä meille, esimerkiks vertaamalla meidän ryhmäläisten pituuksia: tässä mä oon kaikista lyhin tuolla vasemmalla

Ja tossa alla mun pitäs olla pisin, vaikka eikai se siltä kyllä näytä? Emminä tiiä ku oikeesti en kyllä ees pysyny oikeen mukana noissa sen pituustodisteissaheh....

Ni semmosta. Pitää lähtee kouluun, tänään mulla on ihan mielenkiintosta Kalifornian historiaa, sekä Musiikin kunnioitusta! Eikö kuulostakki kummalta, musiikin kunnioitusta... Mutta mä en tiiä musiikista yhtään mitään, ni oikeestaan toi on ihan lepi kurssi. MUSEn Exogenesis Symphonyn kolmannessa osassa esimerkiks on ihan selkeitä vaikutteita Beethoovenistawow!

Terveisin, Lora

(Joissain pikaruokaloissa ne pyytää nimen et tietää kenelle se ruoka sit tulee, eikä ne osaa oikeen kirjottaa noita suomalaisia nimiä ni mä olin sit Lora tossa yks kerta. Oskari oli kerran vääntyny All Stariksi ja Matista tullu Maltti.)

Mission Heights

Voin kertoa, että on reidet ja pakarat vieläki pik-ka-sen jumissa. Ja voin myös kertoa, että ei ollu mikään miellyttävä kokemus tuo Mission Heights. 

Otettiin lauantaina reppuun oikeen viinit ja kaikki mukaan, että voidaan sit huipulla naatiskella rauhassa. Niinikään, voin kertoa että ei tapahtunut.

Tästä se lähti: hymyssä suin.

Ei ollu mitenkään yllättävää, että ilman karttaa päädyttiin omille teille rämpimään kuivuneiden ja mukavasti raapivien okaiden sekaan raasti suoraan ylöspäin

Tässä vaiheessa vielä autuaan tietämättömänä tulevasta urakasta oli mukava varjossa ottaa vähä lepiä ja evästä

Löydettiin lopulta oikealle tielle, ensin mukavasti loivaa polkua varjojen suojissa ylöspäin lontustaen. Pian kuitenki paljastu todellisuus, puita ei ollu enää ja aurinko paisto miellyttävästi pilvettömältä taivaalta. 

Lopulta se kiipiäminen oli jotaki ihan hirveetä. Välillä aina näytti että nyt se huippu on tossa iha justiisa, mutta arvaappa oliko?? Mulla ei oo itellä sieltä huipulta yhtään kuvaa ku A. en jaksanu ottaa ja B. koska mua ärsytti niin paljo se kirottu kapuamine :E

Sinne sitä kuitenki päästiin enkä todellakaan suosittele yhtään enkä kenellekään! Samalla hetkellä ku kampesin itteni tohon korkeimmalle kohalle, ni joku mies hyppäs liitovarjon kans alas.  Ei käyny pienessä mielessäkään se viinipullo....

Tuolla huipulla ei välttämättä tuntunu jaloissa vielä miltään, se oli vaan tosi hengästyttävää. 

Vaan eipä ollu myöskään alaspäin tuleminen mitenkään erityisen mieltähivelevää. Vesi oli loppu, polku oli joko tosi jyrkkää kivenmurikkaa, tai sit tollasta mukavaa hiekkaa. Ei sentään hengästyttäny enää, mutta varpaat oli tulla kengänkärjistä ulos, ku piti jarrutella, ettei sitä oo kohta naamaeellä siellä rinteessä. Välillä oli helpompi juosta.

Ja mitä alemmas päästiin, ni sitä enemmän porukkaa tuli vastaan, hullut! Sieltä tuli myös joku uus mies liitovarjo selässä. Oha se varmaan palkittevaa hypätä sieltä huipulta. Jos sinne ikinä pääsee eikä kuole matkalla.

Huhhuh! Ei se täältä alhaalta näytä miltään, 800 metriä....

Saa nähä mihin sitä huomenna joutuu, ku lähtään koulun kans muka vaeltaan. Suunta tulee olemaan kohti Santa Cruzia, jota kaikki on tähän mennessä hehkuttanu, eli ihan lupaavalta ainakin kuulosta....

Napa väli

Viime viikon keskiviikkoretki koulun kans oli viinitiloille Napa Valleyyn.

Noi koulun reissut on kyllä jotenki niin mitäänsanomattomia, ne vaan kippaa meijät bussista johonki tienlaitaan huutaen että tulkaa tunnin päästä takasi. Siinä sitä sitten nököttää ympärilleen vilkuillen, että mikä se tämä paikka on ja miksi me tähän pysähyttiin. Sitteku havahtuu takasin tähän maailmaan ni kinkit on jo haihtunu ja kuuluu vaan räpsräpsräspräspäs ku ne on jo täydessä touhussa kameroidensa kanssa. Mut on tietämättäni höynäytetty osaksi sellasta aasialaista turistiryhmää, joita ulkomailla aina näkee.

Sitte ku sitä on käyny itekki räpsimässä jotaki kuvia ja tulee tunnin päästä takasi, niinku piti, ni bussissa onki vaan pari hassua tyyppiä, missä kaikki muut?? Kinkki tietenki kuuli että takasi pitää olla three-fifty (3.50) ku oikee aika oli three-f-i-f-t-e-e-n (3.15).

Katelkaa kuvia ko mää en jaksa selittää :D

 Tässon tulossa Savinjoon blankkia (=SB)

Noi rypäleet oli jotku ihan kuivuneita, ni yks Tomppa selitti jälkeenpäin mielissään, kuinka se oli -harmillisesti vasta viimesellä viinitilalla- tajunnu, että nehän on rusinoita ja niitähän voi siis syödä!

 Tää on sit taas toiselta viinitilalta:

En tiiä miksi elikoksi tuo luokitellaan, mut se oli jotenki niin söpö. Niin kauan ku se pysy siellä omalla puolella aitaansa...
 

Ja sattuneesta syystä meni vähän myöhäseen, ennen ku päästiin kotia...