tiistai 2. lokakuuta 2012

Mission Heights

Voin kertoa, että on reidet ja pakarat vieläki pik-ka-sen jumissa. Ja voin myös kertoa, että ei ollu mikään miellyttävä kokemus tuo Mission Heights

Otettiin lauantaina reppuun oikeen viinit ja kaikki mukaan, että voidaan sit huipulla naatiskella rauhassa. Niinikään, voin kertoa että ei tapahtunut.

Tästä se lähti: hymyssä suin.


Ei ollu mitenkään yllättävää, että ilman karttaa päädyttiin omille teille rämpimään kuivuneiden ja mukavasti raapivien okaiden sekaan raasti suoraan ylöspäin





Tässä vaiheessa vielä autuaan tietämättömänä tulevasta urakasta oli mukava varjossa ottaa vähä lepiä ja evästä


Löydettiin lopulta oikealle tielle, ensin mukavasti loivaa polkua varjojen suojissa ylöspäin lontustaen. Pian kuitenki paljastu todellisuus, puita ei ollu enää ja aurinko paisto miellyttävästi pilvettömältä taivaalta. 

Lopulta se kiipiäminen oli jotaki ihan hirveetä. Välillä aina näytti että nyt se huippu on tossa iha justiisa, mutta arvaappa oliko?? Mulla ei oo itellä sieltä huipulta yhtään kuvaa ku A. en jaksanu ottaa ja B. koska mua ärsytti niin paljo se kirottu kapuamine :E

Sinne sitä kuitenki päästiin enkä todellakaan suosittele yhtään enkä kenellekään! Samalla hetkellä ku kampesin itteni tohon korkeimmalle kohalle, ni joku mies hyppäs liitovarjon kans alas.  Ei käyny pienessä mielessäkään se viinipullo....


Tuolla huipulla ei välttämättä tuntunu jaloissa vielä miltään, se oli vaan tosi hengästyttävää. 

Vaan eipä ollu myöskään alaspäin tuleminen mitenkään erityisen mieltähivelevää. Vesi oli loppu, polku oli joko tosi jyrkkää kivenmurikkaa, tai sit tollasta mukavaa hiekkaa. Ei sentään hengästyttäny enää, mutta varpaat oli tulla kengänkärjistä ulos, ku piti jarrutella, ettei sitä oo kohta naamaeellä siellä rinteessä. Välillä oli helpompi juosta.

Ja mitä alemmas päästiin, ni sitä enemmän porukkaa tuli vastaan, hullut! Sieltä tuli myös joku uus mies liitovarjo selässä. Oha se varmaan palkittevaa hypätä sieltä huipulta. Jos sinne ikinä pääsee eikä kuole matkalla.


Huhhuh! Ei se täältä alhaalta näytä miltään, 800 metriä....


Saa nähä mihin sitä huomenna joutuu, ku lähtään koulun kans muka vaeltaan. Suunta tulee olemaan kohti Santa Cruzia, jota kaikki on tähän mennessä hehkuttanu, eli ihan lupaavalta ainakin kuulosta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti