Hei, kotona taas! Oli vähän ristiriitasta tulla takas, koska reissussa oli niin kivaa, mutta toisaalta oli mukava päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja ihan vaan olemaan tänne tylsään Fremonttiin.
Ennen lähtöä saamani kommentit Los Angelesista oli luokkaa: se on vissiin aika tylsä paikka eikä siellä oo paljoo nähtävää + mitä te aiotte tehdä siellä 4 päivää, ajanhukkaa!
Mutta mulla oli kivaa! Käytiin siellä telkkarinauhotuksissa, Santa Monican rannalla kattomassa auringonlaskua ja kuuntelemassa jazzia, observatoriossa kattomassa Losin maisemia ja Hollywood -kylttiä tietenki ja muuta sen sellasta...
Ylipäätään Losi on jännä kaupunki. Kadun yhden puolen prameat pilvenpiirtäjät luo varjonsa toisen puolen raihnaisille tönöille ja suojaisan paikan piilevälle taiteelle. Katukuvasta huomaa, että lähestytään Meksikon rajaa, hyvässä ja pahassa.
Täällä mua ehkä pelotti kadulla kaikista eniten näistä kaupungeista missä ollaan käyty, vaikka ei siis mitenkään hirveesti kuitenkaan.
Hyvässä mielessä meksikolaisten paljous näkyy ruuassa. Löydettiin sattumalta semmoseen yhteen meksikolaiseen grillimestaan ja otettiin tortillat. No niitä nyt saa jokapaikasta, mutta nämä oli jotain erityisen spesiaalia. Erityisen isoa. Erityisen namia. Saatiin napamme niin täyteen, että koko loppureissun ajan aina meksikolaisen grillin kohdalla joku kysy muilta, että miten ois meksikolainen grilli? Oli ehkä vähäksi aikaa nimittäin tarpeeksi....
Speksailen myöhemmin lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti