Elämä just nyt

Tässä tekstipätkä, jonka kirjoitin viime kesäkuussa, mutten uskaltanut sitä silloin julkaista. 

Vau.

Olo on niin kevyt ja onnellinen, leijailen varmasti vähän lattiasta irtonaisena.

Yksi puhelu ja kaikki taakka, stressi ja ahdistus on karissu kuin tuhka tuuleen.

Blogista on helppo pitää pois kaikki epämiellyttävät henkilökohtaiset asiat. Kerroin aikaisemmin, kuinka oon ollu kovin väsynyt alkuvuodesta ja tuntuu kuin olis vieläkin huhtikuu, koska kuukaudet tässä välissä on kaikki ollu niin samanlaisia.

Ja sitä se olikin. Kuljin päivästä toiseen mekaanisesti töissä, tein kotiintullessa ruokaa ja niin, siinäpä se. Maanantaina rupesin odottamaan perjantaita ja kun viikonloppu alkoi, odotin ahdistuneena taas maanantaina ja töihin menoa.

Kitaristin ja norjalaisen kannustamana jatkoin kuitenkin töitä, joista en pitäny. Asetin itelle 10k challengen, eli keräisin 10 000 euroa ja sinä päivänä kun se tilillä olisi, oisin irtisanoutunut töistä.

16 maanantaita oli vielä jäljellä.

Ihannoin kitaristia ja norjalaista, jotka tekee itekseen töitä kotoa käsin. Vaikka kitaristikin asetti itelleen 10k challengen, mutta edistyy siinä paljon mua hitaammin, haluaisin mielummin olla sen asemassa. Tehä työtä josta tykkään, eikä nollien määrällä silloin olisi palkkakuitissa suurtakaan väliä.

Poikien innottamana rupesin myös ihannoimaan yrittäjyyttä. Minä jolle vielä vuosi sitten ei olis tullu pieneen mieleenkään mikään firman perustaminen! Sen myötä olisin vapaa yheksästä-viiteen toimistorumbasta ja paiskisin mielummin hommia vaikka kellon ympäri, kun se olisi mulle itelle ja sitä mitä rakastaisin. 

Niimpä rupesin kehittämään omaa liikeideaa, olin siitä innoissani ja tein sen eteen paljon mulle epämiellyttäviä asioita. Rupesin selvittämään asioita, tapasin ihmisiä, kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa, hain apua ja rahoitusta, pitsasin ideaa start up -tapahtumassa ja mitä kaikkea. 

Oli tosi vaikee saada ihmisistä mitää irti: kokemuksia, mielipiteitä ja neuvoja, niitä pienimpiäkään murusia. Täällä liikeideat pidetään visusti omana tietonaan, koska jengi on niin kateellista. 

Ite kuitenkin haluan uskoa ihmisistä aina lähtökohtasesti hyvää ja miten sitä voi saada tukea ja apua, jossei asioista voi puhua??? Puhuin siis melko avoimesti ideasta, mutta eipä olis kannattanu.

Sekin toivon siemen meni sitten siinä, kun yks tyyppi ehti ensin.

Viikko sitten sunnuntaina murruin ja rupesin vaan itkemään ihan hysteerisesti. Maanantaina menin kuitenkin taas mekaanisesti töihin ja tulin itkien kotiin. Tiistaina istuin töissä itkua niellen ja kyyneleet valui jo toimistonportaita alas kävellessä kun lähdin kotiin. 

Hammasta purren menin keskiviikkona töihin, mutta olin jo tunnin päästä takaisin kotona märisemässä.

Pelko siitä, että heti kun kertoisin myös kitaristista täällä, me erottaisiin ja se olis noloa, toteutui myös.

Viime viikko oli maailman hirvein, mutta loppua kohden se rupesi jo paranemaan.

Tietenkin ensin pelotti ihan jumalattomasti. Sydän ei jaksanu pumpata verta ja pala tukki kurkun.

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi toimistossa, sanon minä. Mä en oo koskaan ollu erityisemmin rahan perään ja hyvin pian kävi myös selväksi, että toimistossa könöttäminen tuntuu ihan kuin olisi lukittuna eläintarhan häkkiin.

Ja vaikka oonkin mielestäni rohkea kulkemaan omia reittejäni ja tekemään pelottaviakin päätöksiä, tarvittiin tällanen äärikokemus herättämään tämäkin yksilö oravanpyörästä.

Palaan perjantaina Suomeen ja mitä sitä sitten, en tiiä. Mutta nyt mua ei enää pelota, vaan maailma on avoinna, kaikki ikkunat taas sepposen selällään.

Opin tämän Maltan jakson aikana itestäni ja maailmasta niin valtavan paljon. Oon ikuisesti kiitollinen norjalaiselle ja erityisesti kitaristille. Tiesin alusta asti, että kitaristi tulee olemaan käänteen tekevä ihminen mun elämässä ja toden totta. 

Nyt tarviin kuitenkin LOMAA ja sehän tässä on edessä. En malta odottaa, että ihan ensimmäisenä pääsen kirjastoon. 

Oppiva on itseään viisaampi ja mulla on niin paljon opittavaa.

Soitin siis esimiehelle just ja irtisanoiduin töistä, koska henkinen hyvinvointi on paljon tärkeämpää kuin mikään muu.

10k challenge ja palkkapussin täyttö tökkäsi puoleen väliin.

Jatkan henkisen pääoman keräämistä eikä se pussi tule ikinä olemaan täysi.

Tämä ei siis tarkoita blogille minkäänlaista loppua. Mutta niin kuin ootte viimeaikaisissa kommenteissa saattanu huomata, niin haluan kannustaa kaikkia rohkeuteen ja itsensä kuuntelemiseen. Joo lääpä lääpä, mutta tää on vaan niin uskomatonta kuinka olin ihan sumussa, enkä nähny itelläni mitään tulevaisuutta. Päätösten tekeminen on joskus ihan jumalattoman vaikeeta, mutta sitten kun sen tekee, minkä sisimmässään tietää oikeaksi, olo on höyhenen kevyt ja tulevaisuus näyttää paremmalta kuin koskaan ikinä milloinkaan aikasemmin. Sano mitä sanot, minkä ikäinen sitten ootkin, mutta koskaan ei mikään --


Lähdin siis Maltalta ja olen palannut takaisin kotikaupunkiini Ouluun. Poden täällä sängynpohjalla parhaillaan kaamosmasennusta, mutta ei mulla ainakaan Maltalle tekisi mieli...

Blogi on jäänyt päivittämättä, koska teen tällä hetkellä mielummin muita asioita, kuin istun tietokoneella. Mieleen pulpahtelee kyllä postausideoita ja vähän huono omatuntokin siitä, että hiljaisuus laskeutui sen kummempia selittelemättä, mutta mutta...

Kaikki on siis hyvin ja toteutin viime syksynä monta unelmaa. Vaikka oonki palannu takasin tänne pohjolaan, eikä mulla oo minkäänlaista hinkua ja aietta matkustaa kotimaasta vähään aikaan yhtään minnekään, kansainväliset jutut jatkuvat täältä käsin...

Festakausi on alkanut

Huomaa siis että festa.

Ei festari. Vaikka onkai se seki jo monessa paikkaa varmaan alkanu ja täälläkin alkaa viimestään ens viikonloppuna ku on "hippifestarit" eli Earth Garden.

Mutta festoista siis. Joskus viime kesänä siitä taisinki kertoa, ku kesän aikana näitä festoja järjestetään joka kaupungissa ja ihmettelin, että miten ne jaksaa ripustaa kaikki koristeet valolamppujen nokkaan ja roudata tielle hillittömän kokoset jeesuspatsaansa jne.

Keskiviikkona käytiin siis tuolla jossain Tarxienissa festoilla, kun kitaristi esiinty siellä. En tiiä, onko se koko kesän ensimmäinen, mutta ainakin mulle oli. 

Netti tietääkin kertoa, että festakausi kestää toukokuun lopusta aina syyskuulle ja sillä välillä on harvassa viikonloput, ettei jossakin juhlittaisi alueen nimikko pyhimystä (ei siis jeesusta!) ja vietettäisi yhtä kauden 60 festasta. Näyttipa pikasella vilkasulla joku ahne järjestävän neljät festat tänä kesänä! No se oli tietenkin tuo kaikista suosituin shoppailualue Sliema, joka niin tekkee. Tästä linkistä voi käydä tsekkaamassa kesän festat, josko siellä sattus oman vierailun kohalle olemaan lähellä jotkut menot. 

Tällä meidän alueella Swieqillä ei festaa näyttäny olevan.

Tyypillinen maltalainen festa kestää kolme päivää, ellei jopa kauemmin. Sitä ihmettelinki keskiviikkona tuolla Tarxienissa, ku siellä oli oikeen monipäiväset aikataulut kaikelle häppeningille ja minä luulin, että ne kestää vaan yhen päivän. Liekkö ne siis keskiviikkona alottanu siellä ja tänäänkö ne sitte loppus.

Sen lisäksi, että kaupunki ripustaa härpäkkeensä kaduille ja koristelee alueen pääkirkon henkeäsalpaavan kauniiksi, ihmiset itse koristelee omat asuntonsa, niin kuin noista kuvista näkee, ja jotkut jopa maalaa kärmpän ulkoa festan kunniaksi. Kaduilla on tietenkin kaiken maailman kojuja myytävine herkkuineen.

Festoja aletaan valmistella jopa kuukausia etukäteen; orkesterit harjoittelee ja marssijat mätsäävät askeliaan, ilotulituksia varten kerätään varoja ja kaupungin vapaaehtoiset aktiivithan nuo kaikki koristeet kaduille ripustaa. 

Ja illan hauskanpito loppuu tietenkin maltalaisten lempitavalla: ilotulituksin.

Tämä lause pullahti tuolta tekstistä ulos ku sinne lisäilin juttuja, mutta haluaisin sen kuitenkin mainita: Jotenki outoa, että on jo kesäkuu! Musta tuntuu että on vieläki huhtikuu. Kaikki kuukaudet on ollu niin kovin samanlaisia?

Valmiiksi kalustetun kämpän huonoja puolia

Noinniinku yleisesti ottaenhan on vallan ihanaa, että kämpät on täällä kalustettu. Säästyy kaikelta roudaamiselta eikä rompettakaan tarvi hankkia niin paljoa.

Keskusteltiin yks kerta meijän aika kamalanvärisistä vihreistä ruokalautasista ja kerroin, että munki 15-vuotiaasta asti keräämät lautaset on just sellaset oliivinvihreät, enkä sen väristä astiastoa kyllä mistään hinnasta ennään alkais keräämään. 

Sain ihmetystä osakseni, että w000t, miksi sää oot 15-vuotiaasta asti keränny jotaki astioita? No, se nyt vaan on tapana Suomessa, että niitä "kapioita" aletaan keräämään rippijuhlista saakka. 

Ja siellä ne nyt vie tilaa toisten nurkissa käyttämättöminä.

Mutta en nyt tullut meidän vihreistä lautasista tänne uliseen, vaan sängystä!

Me herätään molemmat harva se aamu selkää tai niskaa valittaen ja mua ärsyttää mennä edes nukkumaan, ku tuntuu että tulee jouset tosta patjasta ihan justiisa läpi. Mukavasti ne osuu tohon lonkkaluuhun eikä se oo kivaa. 

Kokeiltiin toista patjaa ja molempi pahempi. Talvella oli ihan jees ku mulla oli neljä vilttiä, joihin kääriydyin aina nukkumaan mennessä ku oli niin pirun kylmä eikä ne jouset niiden läpi tuntunu, mutta nyt kesällä ei oikeen oo mitään pehmikettä.

Ehkä joku petauspatja pitäs käyä hankkii? 

Käytiin sillon tammikuussa ku olin Suomessa, siskolle ja sen poikakaverille testaileen patjoja ja niistähän saa maksaa niin paljon ku sielu sietää, vaikka auton verran. Oli kaikenmaailman älypatjoja, joissa on eri materiaaleja ja ne muotoutuu kropan muotoon ruumiinlämmössä.

Ja sitten kuulee niitä juttuja, ku jengi laittaa jotain lautoja patjan alle, että ois vähän kovempi sänky.

Haaveilen semmosesta iPatjasta tai edes siitä mun omasta sängystä, joka niin ikään vie käyttämättömänä tilaa jossain päin Suomea. 

Mutta jotenki täällä ku emminä tiiä mistä niitä petauspatjoja edes saa ja miten senki roudaa kotia? Kitaristi on kyllä puhunu, että sillä on hyvä patja kotona sen porukoilla, mutta ku seki on niin pirun saamaton, etten paljoo jaksa uskoa että sitä patjaa ikinä tässä huushollissa nähhään.

Byäääh. Kyllä ihmisellä hyvä sänky pitäs olla. Oon kyllä tässä joku päivä menossa testaan yhtä patjaa, toivottavasti se ois hyvä. Ja se on yhellä suomalaisella tossa meidän aika lähellä, niin kai sen jotenki pitäs saaha roudattua meille..?

Houkutteleva työtarjous

Törmäsin facebookissa tämmöseen työpaikkailmotukseen ja vähänkö himottas!

NORWEGIAN, FINNISH, CZECH or LATVIAN speaking CUSTOMER SUPPORT AGENTS needed in SOUTH AFRICA, CAPE TOWN

Our client manages and promotes brands, provides world-class customer service and develops leading technology solutions. Their strength lies in their diversity of experience, the quality of their people, in-depth knowledge of the online environment and international network.

The key in this company is their employees as they realize that this is their biggest asset and for the right candidate there are a lot of career opportunities. The company has over 700 employees and has their market in Europe, Canada and Australia.

Their offices have a picture-postcard view of the famous Table Mountain, and are within close commute to the city centre. They offer a relaxed and ‘vibey' office environment and even free meals daily as well as massages available regularly! They invest in their staff and regularly sponsor training and further education for employees as well as offering numerous career development opportunities.

The company will organize and pay for you accommodation that lies within walking distance to the office for the first three months.

You will conduct your job in 50/50 in your native language and English

Job requirements:

• Native in Norwegian/Finnish/Czech/Latvian and fluent in English

• You will need to have good knowledge and understanding of the culture and way of life in the specific country, as you will get involved with marketing plans and promotional ideas

• Strong service orientation (experience in a customer service related field, e.g. hospitality, retail, call-centre)

• Be able to work shifts as the company works on a 24/7 basis based on the time zones of the country being serviced

• Excellent written and oral communication skills

Good working knowledge of Microsoft Word, Excel and Outlook

Do you want to experience the time of your life? Then send you CV in English to hr@recruitiz.com

DO YOU KNOW ANYONE THAT WOULD BE SUITABLE FOR THIS JOB? A REFERRAL BONUS OF 100 EUROS WILL BE GIVEN IF THE PERSON BECOMES EMPLOYED. SO SHARE THIS POST!

Joten ei muuta kuin työhakemuksen kirjoitukseen!

Minä en siis ole millään tavalla osallisena tässä työpaikkailmoituksessa. Kunhan halusin sen jakaa, kun itse sen perään hetken verran niin kamalasti kuolasin.

Gozolaista pitsaa

Kitaristilla on vähän siinä ja tässä ton kokkaamisen kanssa. En lähe sen enempää tässä selvittään, mutta sitä sen touhua kun kattoo niin ei aina tiiä pitäskö itkee vai nauraa. Hyvät naurut siitä useimmiten saa.

Mutta pitsaa se näköjään osaa tehä. 

Mun oli vaikea uskoa, että perunapitsa vois olla mitenkäänpäin hyvää. Perunapitsa. Ja varsinkin kun kuulin, ettei siihen tuu ensinnäkään tomaattikastiketta ja täytteitäkin on oikeastaan vaan kaks, niin tuota öööh? Tai oikeestaan yks täyte, koska ei juustoa lasketa täytteeks.

Mun pitsamaku kun on se, että siinä pitää olla mahollisimman paljon kaikkea.

Mutta tosiaan, tämä gozolainen perunapitsa oli oikeinkin hyvää. Tehtiin norjalaisen kotiinpaluun kunniaksi molemmat omat pitsat, kitaristi tuota köyhän versiota ja minä sen runsauden sarven ja arvakkaapa kumpi tuli ensinnä syödyksi?

Kukaan ei edes maistanu mun runsauden sarvea ku kaikki vaan halus perinteistä perunaayhyy! Mutta oli se kyllä hyvvää.

Tässäpä tämän blogin ensimmäinen ruokaohje: Perunapitsa

1. Tee pitsapohja kuten haluat ja levitä se pellille. Meillä tässä täysjyvä-leivinjauhe-versio. 

2. Asettele raa'at perunaslaissit pitsapohjan päälle.

3. Levitä ensimmäinen kerros juustoa perunoitten päälle. Meillä tässä jotain pissamozzarellaa. Kaikkein kätevin varmaan olis semmonen raaste. Huomaa että juustoa saa olla reilusti. Olin hämmästyny ku Herra Juustonvihaaja halus laittaa kaks kerrosta juustoa.

4. Lisää sipuliviipaleita ja toinen kerros juustoa.

5. Mausta hyvin. Me käytettiin kuivattua yrttisekotusta ja suolaa. Lisäksi ripottele pitsan päälle runsaasti oliiviöljyä.

5. Laita uuniin.

6. Nautiskele kuohuvan kanssa (niin me ainakin tehtiin).

Saimpas julkastua tämän päivityksen! Mutta kirottu, tää tollo kääntää nää kuvat lataamisvaiheessa 90 astetta oikealle ja mun pitää sitä ennen siis kääntää ne sillain typerästi kylelleenhuoooh.

Kirottuu

Hitsiiiiii.

Kalikka kalahti nyt omaan nilkkaan. Kävi vähän niin kuin sen vuokraisännän kanssa; kuuntelin muiden epäonnen tarinoita tyytyväisenä omaan partaani hykerrellen että eipäs mulle vaan tollasta oo sattunu. Kunnes.

Blogeissa sillon tällön törmää ininään kuinka kuvat ei toimi ja lataudu ja näy ja nyt mun omat kuvat ei toimi! Kirottu.

Siis pystypäin otetut kuvat kellahtaa kylelleen ja sitten kun valitsen vain vaakatasosia kuvia, niin eipä ole taattua niidenkään oikeinpäin tulemisesta blogiin. 

Jostain syystä tuossa vuosikatsauspostauksessa jotkut kuvat vahingossa tuliki niin ku niitten piti ja siitä innostuneena jo perjantaina rupesin väkertää toista postausta, gozolaisesta pitsasta että nyt se vika on varmaan korjaantunu, mutta pöööh. Ja nyt tulin uudestaan kokeilemaan niin eeeeeei.

Ois kato ihan kiva saaha ne kuvat esille niin ku ne on tarkotettu. Tympiä kattoa väärinpäin kallellaan olevia otoksia. Joten katotaan miten tässä käy ja näkeekö tämä blogi ensimmäistä ruokaohjettaan kuuna päivänä.

Viikonloppua kohti

Aikana ennen pyörää jolkottelin kävellen monesti töistä kotiin perjantaisin bussissa könöttämisen sijaan. Oli semmonen mukavan rento fiilis niin mikäs siinä. 

Kun oli sitten pyörä, ei tehnyt mieli hurauttaa vaan suoraan kotiin, joten nyt oon pari kertaa perjantaina duunin jälkeen ottanut pitemmän, tuo rantareitin kotia ja polkenut hissukseen pyöräteitä pitkin kotia ja nautiskellut viikonloppufiiliksistä. Normaalisti ajaisin siis autotiellä. 

Tässä teille kuvia tämän päiväisestä kotimatkasta.

Normaalisti lähden siis tuota vasemman puoleista ylämäkeä kohti kotia ja mulla on tapana aina silloin tällöin koittaa uutta enkkaria, siis että kuinka ylös jaksan polkea.

Eilen olin jossain tuolla puolessa välissä taluttamassa pyörää, kun yhtäkkiä takaa tuli mies ja se rupes tarakasta työntään sitä pyörää ja kappas, kuinka askel keveni kummasti! Pari korttelia sen sitä mun avuksi pukkeli ja käänty sitten omille teilleen ja huikkasin sille kiitos.

Kuinka hyvä mieli tuli ja naureskelin siinä itekseni. Hih, tulipa siitä hyvä mieli ja aatella, että tuollakin tavalla voi toista auttaa ja luokitella sen vaikka päivän hyväksi työksi.

 

Biitseillä on vielä tilaa. Normaalisti nää kivirannat on ihan täynnä auringonpalvojia kesällä. Nyt vielä tuuleekin niin maan pirusti että.

Kukat vielä kukkii. Noi on jotenki niin piristäviä ja monet on niin ihanan värisiä. Tosi täyteläisen värisiä ja välillä oikeen havahtuu siihen tuoksuun ku se tulvahtaa nokkaan. Ylemmässä pikkukuvassa paikallinen Rotuaarin pallo!

Meijän talo ja tuosta ylemmästä ikkunasta voi moikata mun ikkunalaudalla auringonpalvojakirsikkatomaatteja. Ne kasvaa ihan silmissä! Innostuin siis ostamaan myös vähän lisää istuteltavaa. Mukava harrastus tommonen hyötyviljely!

 Niin, siellä minä asun.

Tervetuloa kotiin! Tervetuloa viikonloppuun!

Norjalaisella oli kavereita käymässä ja siksi nuo laukut...