Blogosfääri ei auta koti-ikävään

Kipiänä ollessaan sitä jotenki taantuu ja haluais vaan olla se Laura 5-vee, jota äiti hoitais ja paijjais ja syöttäis. Sitä kaipais vähän sympatiaa ja koto-Suomen turvaa. 

Muumit youtubesta tuo tosin vähän kotosta fiilistä ja lohduttaaheh. 

Kiitos kuvasta Inka!

Kipiänä ollessaan tulee selattua nettiä senki eestä. Ja mikä siellä nyt on ajankohtasta? No syksy. Ja syksy on kyllä munki yks lemppareista. Saa kaivaa ne ihanat villapaidat kaapista, kaulahuivit hattuhyllyn perukoilta ja vetästä jopa piponki päähän. Ne ruskan värit, sateen tuoksu ja ropina. Pimenevät illat ja kupillinen kuumaa. Ensilumen odotus. Voi, ehkä ensilumi on sittenki mun lemppari!

Täällä mä oon ihan ressukkana (enkä yritä herutella mitään vaan välittää teille tunnelmaa) ja blogeissa romantisoidaan syyskuun loppua ja syksyä. Siellä te saatte vetää syvään henkeen raitista sateen puhdistamaa syysilmaa ja illalla hymyssäsuin ja tyytyväisenä käpertyä peiton alle nukkumaan.

Kesällä mulla oli ikävä Suomen kesää. Pyöräilyä, puistoissa venymistä, kavereita. 

Mutta juttu onki siinä pienessä sanassa jonka mainitsin: romantisoida. Blogeissa kaikki on aina ja ikuisesti täydellistä ja ruskakin niin täyteläisen värinen, että värit läikkyy jo lattialle. 

Oikeasti se on pelkkä illuusio, jota mulla on muka ikävä. Todellisuudessa mua jo ketuttas, että kesä on taas ohi ja edessä ikuinen talvi ja pakkaset. Kaipaisin Maltan kaltaiseen lämpöön ja valoon.

Mutta uskokaa, syksy se on täälläkin jo nurkan takana. Lämmöt ei esimerkiksi oo enää pariin viikkoon nousseet yli kolmeenkymmeneen. Odotan edelleen sitä aamua, jonka on mukavan kirpsakka. Ehkä se on täällä se ensilumen korvaava momentti.

Joo moro vaan

Mulla kasvaa nyt kyllä niin iso tatti tossa otassa että huh huh. Kuin kostona näistä parista kuluneesta, aivan mahtavasta viikosta, sain jonku maailman kirotuimman vatsapöpön ja tuhkana tuuleen haihtui mun tämänki viikonlopun suunnitelmat. Oikeastaan ne on vetastu vessanpöntöstä kirjaimellisesti alas ja huolella moneen kertaan.

Ottaa oikeesti päähän! Miksi miksi miksi ja miksi!? Ja mistä se tuli, en etes tiiä. Inhoan niin paljo olla kipiänä. Ja just nytten ku ois ollu kaikkee jännää tekemistä. Argh!"€#"%€#%U/&!!

Saa nähä saisinko joskus sitä Sisiliaaki raportoitua teillepäi....

Vaan ei mulla muuta. Kiitos ja hei.

Hetki äitin kans

Äiskähän se tosiaan oli täällä kylässä tuossa loppuviikosta. Hain sen kentältä ja ooteltiin siinä bussia kun se raportoi puhelimella Suomeen:

Kyllähän täällä on kuuma. Tässä ootellaan onnikkaa.

Myöhemmin löysin itteni huvittuneena, kun kadulla kävellessä toinen selostaa näkemäänsä kuin pikkulapsi:

Tuossa se kuivaa pyykkiä... Niin se vaan autoa pesee... Huonossa kunnossa nämä tiet, varmaan ole Venäjälläkään näin huonot tiet. Oha se kuuma. Niin kai ne maltalaisetki käyvät töissä ja illalla menevät kotia siivoamaan... Tuommosia pieniä näppäriä autoja. Eihän ne isoilla kolsuilla täällä mahtuskaan. Siinä pitää olla näppärä käsijarrun kans, mäkilähtöjä. Miten se tuoki on tuohon parkkeerannu. Ei näy pyöräilijöitä. Niin kai siihen tottuu, vaan oha se kuuma. Käyköhän ne maltalaiset miten rannalla. Käykö ne kylässä toistensa tykönä? Ei kai ne paljoa ruokaa laita ku syövät ulkona...

Lähinnä kai tässä selostamisessa oli taustalla ajatus, että ei se niin kummoista ole. Asu sitä missä tahansa, niin pyykit ne pitää kuivata ja auto pestä. Arki on arkea myös täällä.

Paras selostus oli kyllä se, kun lauantaina käytiin Gozon saarella ihmettelemässä. Puhuttiin itsenäisyyspäivästä, kun Maltan itsenäisyyspäivä sattu olemaan. Äiti selosti, kuinka Suomessa se on niin vakava tapahtuma, ettei edes pierastaTRUUUUT! 

 Mitempä sattuki, että juuri sillä sanalla käveli ohi mies ja pieras.

Ciao a tutti!

Heissan heissan!

 

Sisiliasta on nyt palattu, ja mä oon ihan kanttu vei täällä. Päätin jättää reenitki tänään väliin, että pääsen ajoissa nukkuun ja purkamaan univelkaa. Pitää nimittäin vielä paiskia viiden päivän työtki neljässä päivässä tällä viikolla, jotta pääsen äitin kans humputtelemaan, kuhan se tänne torstaina tupsahtaa. Se väläytti tuovansa mustikkapiirakkaa. Aatelkaa. Ja karjalanpiirakoita.

 

Mutta siis: Sisilia oli ihana! Siitä tuli takuulla yks mun lempparipaikoista. Ja johan mä sen tunsin että Italia on ihana maa jo silloin, ku siellä ekaa kertaa 15-vuotiaana kävin. Ja siitä lähin ku sieltä silloin lähdin pois, oon halunnu takasi. Yheksän vuotta se vei ja aivan liian pitkään. Mutta kannatti odottaa.

 

Kilo oli viikossa tullu lisää painoaki kaikesta pitsasta, jäätelöstä ja rannalla löhöämisestä. Vaan emmä välitä, lomalla se ei oo ollenkaan niin justiinsa. Kaks palkkariviikkoa tässä niin maistuu se nyrkkeilyki sitte taas.

 

Lisää speksejä ja kuvia ja muuta mukavaa Sisilian reissulta varmaan odotettavissa ens viikolla.

Pari pientä linkkivinkkiä reissaajalle

Haluaisin tässä jakaa pari kätsäksi näkemääni linkkiä. Lähtään maanantaina sinne Sisiliaan, eikä käyny pienessä mielessäkään, että Italiassa olis suomalaisesta tai brittiläisestä pistokkeesta poikkeava systeemi, mutta sepäs selvisikin Matkailijan sähköoppaasta. 

Italiassa on siis tommonen kolmen pisteen rivi pistokkeessa. Siihen kuulemma saa tungettua iPhonen laturin. Ens viikolla selviää, onko näin ja saako suomalaista johtoa muuten tungettua tuohon. Lähtee meillä onneks yks italialainen adapteri messiin. Kiitos Inkalle siitä ja myöskin tästä linkkilöydöstä.

Toinen mun mielestä hyödyllinen sivu on tämä, joka kertoo mitä lentokoneen matkustamoon saa ottaa mukaan. Mä lennän Ryan Airilla Maltalle takasin ilman ruumalaukkua, ja täytyy siis muistaa pakata kaikki sillä tavalla messiin. 

Tytöt tuli eilen illalla tänne ja menin niitä vastaan kentälle. Oli vähän vajari olo ku keskenään vaan hymyilin tuolla pitkin maita ja mantuja, ku olin niin mielissäni. Kiva kerranki ku on kavereita Kylässä maailmalla mun tykönä. 

Ainoat asiat, joita pyysin Suomesta tuomisiksi, oli neula ja avokadoöljyä. No ne mä sain ja lisäksi tarkoin valikoituja tuliaisia kattokaa: 

Neljä SM-liiga -salmiakkia! Oi nami. Oikeesti noista saa varmaan paremman nautinnon ku jostain isosta pussillisesta mitään muuta karkkia. No sain mä hopeatoffeitaki, mut noi neljä on jotenki niin symppiksiä. Kiitos kiitos. Vaihtuukohan noistaki pian noi kuvat, koska SM-liigahan ei oo enää entisensä nimi- ja logovaihdoksen myötä, ja narripaidat lähtee ens kaudella vekka....

Itseasiassa hoksasin eilen päikkäreillä että karjalanpiirakoitahan mun ois pitäny pyytää! Niitä mulla on aina välillä ikäväyyyh. Mutta äiti tulee käymään sitte kuhan oon noista emännistä päässy eroon, ni ehkä äiti ilahduttaa mua sitten niillä.

Kiitos tytöt tuliaisista (siellä saatto olla myös pari pulloa isojen tyttöjen limua) ja mahtavaa että ootte täällä ja päästään yhessä Sisiliaan!

Lainatut kuvat tekstissä mainituilta sivuilta.