Heissan Maltalta!
viikko on täällä nyt vierähtänyt, montakohan vielä edessä? Outoa ajatella, että tulin jäädäkseni. Voiko tällaisessa lomakohteessa, lämpimässä auringonpaisteessa turkoosin veden äärellä ylipäänsä tehdä vakavissaan töitä? No eipä sitä täällä kovin vakavissaan tehäkkään. Tai siis tehään tehään, mutta ei kuitenkaan niinku sillain u know...
Päällimmäisiä mietteitä? Ihan tupellahan tässä ollaan. Keltasia busseja täällä ei enää oo, niinku sillon 8 vuotta sitte ku viimeks olin. Pari vuotta sitten kuulemma vaihtoivat uusiin.
Duuni on ihan parasta mitä ikinä oisin voinu toivoakkaan, mutta ei siitä sen enempää. Kämppäasioissa ei nyt oo ehkä parhaat markkinat, koska kesäksi tänne tulee ihan sikana porukkaa kielikursseille ja lomalle ja sellasta. Eli jos bunkkaisin täällä firman kämpässä vähän aikaa, niin saattas olla paremmat tsäänssit saaha joku kiva koppi tästä huudeilta + että tietää missä päin haluais ylipäätään asua.
Kyllähän tässä on vähän sellanen NO LIFE -fiilis. Vaikka sellastahan se on aina alussa ja ihan totta: en tunne ketään enkä mitään mestoja enkä mittään. Tää on tässä alussa semmonen välttämätön paha, että ahistaa, ku tajuaa, että tätäkö tää nyt sitte on. Sen aina unohtaa, ku on ihan fiiliksissä lähössä johonki uuteen ja sit sitä herää että ainiin, eihän se ihan yhtä ruusuilla tanssimista ookaan. Mutta siksi sen myös unohtaa, että siitä kyllä pääsee sit nopeesti yli (:
Tossa vielä kuvan "mun" parvekkeelta. Ja taas oli tää sama homma, et kaikki puhuu firman kämpästä, ja viime sunnuntaina ku tulin, ja käytiin parin duunikaverin kans lounaalla ja ne kysy et mihin mä aion mennä siitä, ni olin heti sanomassa että KOTIIN, vaikka ei tää ees oo mun koti! Oon vaan tottunu siihen koti-sanaan.
Päällimmäisiä mietteitä? Ihan tupellahan tässä ollaan. Keltasia busseja täällä ei enää oo, niinku sillon 8 vuotta sitte ku viimeks olin. Pari vuotta sitten kuulemma vaihtoivat uusiin.
Duuni on ihan parasta mitä ikinä oisin voinu toivoakkaan, mutta ei siitä sen enempää. Kämppäasioissa ei nyt oo ehkä parhaat markkinat, koska kesäksi tänne tulee ihan sikana porukkaa kielikursseille ja lomalle ja sellasta. Eli jos bunkkaisin täällä firman kämpässä vähän aikaa, niin saattas olla paremmat tsäänssit saaha joku kiva koppi tästä huudeilta + että tietää missä päin haluais ylipäätään asua.
Kyllähän tässä on vähän sellanen NO LIFE -fiilis. Vaikka sellastahan se on aina alussa ja ihan totta: en tunne ketään enkä mitään mestoja enkä mittään. Tää on tässä alussa semmonen välttämätön paha, että ahistaa, ku tajuaa, että tätäkö tää nyt sitte on. Sen aina unohtaa, ku on ihan fiiliksissä lähössä johonki uuteen ja sit sitä herää että ainiin, eihän se ihan yhtä ruusuilla tanssimista ookaan. Mutta siksi sen myös unohtaa, että siitä kyllä pääsee sit nopeesti yli (:
Tossa vielä kuvan "mun" parvekkeelta. Ja taas oli tää sama homma, et kaikki puhuu firman kämpästä, ja viime sunnuntaina ku tulin, ja käytiin parin duunikaverin kans lounaalla ja ne kysy et mihin mä aion mennä siitä, ni olin heti sanomassa että KOTIIN, vaikka ei tää ees oo mun koti! Oon vaan tottunu siihen koti-sanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti