Käppyräisiä

Tästä on vissiin tulossa joku reenaus-tilitys blogi ku oon taas raportoimassa täällä!

Ei oo oikeen muutakaan tekemistä duunin ulkopuolella ku käydä salilla ni raportoidaan nyt sitten siitä. Ehkä joku kerta saan siitä elämän nurkastakin taas kiinni.

Mutta oikiasti. Tänään oli vuorossa jooga. Mun viereen tuli semmonen ~35-vuotias mies naureskelemaan ja jakamaan mun kanssa hämmentyneitä silmäyksiä.

Opettaja oli kunnon joogahippi. Mies. Mukava kyllä nähä miesopettajia, niitä ku mulla ei Suomessa ikinä oo ollunna. Ja myös miehiä siellä tunnilla! Mutta, takaisin siihen joogaopettajaan. Näytti siltä, että se ois ollu Selviytyjissä mukana ainaki 20 edellistä päivää. Ruskea, luonnonkihara, olkapäille ulottuva tukka. Semmonen sinapinvärinen pitkähihanen kauhtunu paita jostain viime vuosituhannen puolelta tai liekkö löytäny roskiksesta, ja punaset samanlaiset kauhtuneet kolitsihousut jalassa. Eikä pikkuhousuja. Ei pikkuhousuja. Ei pikkuhousuja!

Oon joogannu Suomessa enemmän ja vähemmän, astangaa ja namastea, mutta tää tänpäivänen ei ollu kumpaakaan niistä. Tää oli jotain ihme käppyräjoogaa.

Asentoja oli pakastettu katkarapu, pekoniin kääritty herkkusieni, irvistävä toteemipaalu joitakin nyt nimetäkseni. Ihan niinku... yli ymmärryksen ja huiskautan tässä asian selventämiseksi käden pään yli. 

Yks hämmentyny katse vieruskaverin kans jaettiin, ku oltiin mahallaan, piti käsillä ottaa nilkoista kiinni ja kohottautua että tyyliin vaan napa koskee maahan. (Eihän napa voi muuten koskea maahan!! Mutta tiiätte mitä tarkotan) Se nyt on mulleki ihan tuttu asento. Mutta sitten, ku siitä piti kellahtaa kylelleen, ni tuli jotenki vähän tyhmä olo. Miten siitä ylipäätään kellahat kylelleen, jos pitää käsillä kiinni nilkoista?? Siinä tuli mieleen joku väärinpäin kellahtanu koppakuoriainen, joka ei pääse ylös. Hämmentynyt katse.

Ja muistuttaisin vielä, että sillä joogaopettajalla ei siis ollu alkkareita. Että kiva ku kompuroitiin niissä kaikenmaailman käppyräasennoissa ni kato siitä sitten mallia....... Se oikeen neuvo välillä, että älkää suoristelko itteenne, vaan olkaa käppyrällä ja selkä kyyryssä.

Tyhmää oloa muuten lisää kans se, että se sali on aulassa, eli siitä kulkee jatkuvasti porukkaa ja siinä on 2 lasista seinää. Että siinä vaiheessa, ku tehtiin sitä irvistävää toteemipaalua, eli meidän piti vetää syvään henkeä, puhaltaa voimakkaasti ulos ja irvistää kieli pitkällä ja pysyä siinä, ni se on voinu sieltä ulkopuolelta näyttää aika pimiältä. Tämä joogaliike kuulemma ehkäisee ryppyjä. Ja meidän joogaopettaja oli ylättävän hyvin säilyny sen ikäiseksi ja niin ruskettuneeksi.