Tiedät tulleesi Kanadaan

Haluan vielä palata tuonne Kanadaan. Sen jälkeen, ku on monta kuukautta ollu täällä läskimaassa, niin monet asiat pisti siellä silmään. Ei välttämättä verrattuna Suomeen, mutta verrattuna jenkkeihin.

Eli, tiedät tulleesi Kanadaan, kun:

- Ihmiset nousevat metrosta tavallisia portaita rullaportaiden sijaan

- Junan ollessa niin täysi, että jengi seisoo käytävällä, kukaan ei istu tyhjälle penkille

- Ihmiset nautiskelevat kahvia patiolla ilman ollessa talvitakkikylmä

- Kaduilla näkee ihmisiä ajamassa avoautolla (katto auki tietysti!)

- Jotkut avoauton ajajista ajaa t-paidassa

- Myös ihmiset kaduilla saattaa olla t-paidassa, tai shortseissa

- Ne syö jäätelöä ulkona

- Jopa pummit nukkuu pihalla vaikka siellä on ihan sikakylmä

- Jengi tietää missä Suomi on

- Jengi myös tietää ettei Suomessa oo lunta vuoden ympäri

- Ruokapaikoissa voi olla myös All-you-can-eat -buffeteja

Lisäksi kanadalaiset oli hyvännäkösiä, kauniita ja komeita, ja ne tekee hyvää bissee!

... Ja tiedät tuleesi takaisin Jenkkeihi, ku sinulta kysytään, josko tulit autolla.

Himapäkkii

Kotona ollaan. Vähän sekavat fiilikset, toisaalta kiva ja toisaalta tosi tylsää ja sit vielä ku aika alkaa hupeneen... Jostain syystä mulla on ollu pää tänään kipiä ja tuli huono olo koulussa, toivottavasti en oo tulossa kipeeks!

Tässä on kuitenki Las Vegas vielä eessä ennen ku kotia lähetään, joten sitä ootellessa. 

Mulla on vaa sellanen dilemma, ku Grand Canyon ois semilähellä Vegasia, että lähenkö käymään kans siellä vai jäänkö ihmettelemään varmasti ihan mieletöntä Vegasia. Semilähellä tarkottaa siis viien tunnin bussimatkaa suuntaansa, eli aamulla aikasin ois lähtö ja illalla myöhään paluu ja siihen menis yks päivä meijän muutenki lyhyestä, kahen ja puolen päivän reissusta. Nii ja hintaa ois 80 dolsuu??

Täytyy fundeerata... 

Ja 24 yötä Fremonttia muuten jälellä!

Poissaolot

Kolmatta viikkoa reissussa, ja vaikka minä oon unohtanu koulun, koulu ei valitettavasti oo unohtanu mua. Sieltä pukkaa viestiä tyyliin: "Hyvä Laura, huomaathan ettet ole ollut koulussa." AI EN VAI?

"Dear Laura,

ENGL102 - Critical Thinking ( Absent 2 Times - 13%)

Please remember that attendance is mandatory for international students studying at NPU and missing more than 20% of your classes will result ! in a course failure (a score of "F") and possibly jeopardize your right to study in the U.S. Whatever your reasons for these absences, please understand that we are here to help and support you in your studies at NPU! I would personally like to invite you in to the Student Services Center to discuss how we can help you, and please come outside your class time. Thank you for your immediate attention to this matter.

With Warm Regards,
NPU Campus Management System
Northwestern Polytechnic University"

Ja toinen viesti:

"Dear Student,

Hope all is well. We are trying to reach you and discuss your absences. It is URGENT that we meet with you regarding your classes and how you can possibly make-up the assignments with the assistance from your professor. Please contact me and come by as soon as possible and Please do Not Ignore This Message. My office is in the west building library area.

Regards,
Dean Counseling"

JÖSSES. Noh, maanantaina lusimaan vielä viimenen kuukausi tuota koulua. Hotsittaa, ei hotsita. Hotsittaa, EI HOTSITA.

Aurinko tekee palio

Toi alkuviikon vesisade oli jotain ihan sairasta. Yks ilta viimenen tunti ennen majapaikkaa 65 nopeusrajotuksen (mph) alueella kuski pysty ajaan hätäseen neljääkymppiä, koska eteen ei nähny auton nokkaa pidemmälle. Pyyhkijöiden käytön suhteen oli ihan yks lysti käyttikö niitä vai ei, koska vaikka ne pisti täysille ni ei niistä ollu mitään iloa. Ainii, eikä teillä oo valaistusta! Vettä tuli kirjaimellisesti saavista kaatamalla, ja kuski kiitti luojaa, kun auto oli saatu parkkiin.

Eilen aamulla sitten sää rupes paraneen, ja sitämyöten maisemistakin sai paljon enemmän irti. Välillä sato vettä, vaikka myös aurinko rupes paistaan, ja sehän tietää sateenkaaria. Niitä näkyki sitte melkosesti, välillä jopa kaks yhtäaikaa. Kuski oli mielissään ku oli nätti ilma ja ylösalas kurvitteleva tie. Ja paikallisten takana kun ajaa, niin uskaltaa ajaa jopa melko nopeaa, kun tietää että ne eessä olevat tietää millasta vauhtia siellä uskaltaa ajaa. Välillä saatto pienesti harmittaa, ettei mulla oo korttia.

Eikä tää näytä kuvissa tietenkää miltää!

Eilen iltapäivällä tultiin sitte Renoon Nevadan osavaltioon. Renoa kutsutaan Las Vegasin pikkuveljeksi, ja sillä sekunnilla, kun näkee ensimmäiset vilkkuvalomainokset, niin ymmärtää kyllä yskän. Huh huh. 

Astuin hotellin ovesta sisään aikeena tsekata meidät ineen. Katsoin hetken ympärilleni etsien reittiä tiskille kaikkien pelipaikkojen ja hedelmäpelien seasta siinä kuitenkaan onnistumatta. Jätin tavarat ja pojat ovenpieleen oottaan. Lähdin kahlaamaan suoraan pelipöytien poikki, kunnes joku pian komensi mut pois siitä pelialueen kiertävälle käytävälle. Meinasin oikeesti eksyä sinne aulaan ja kesti hetken verran ennen ku löysin respaan. 

Täällä Renossa oli uskomattoman halvat hotellin ja mää monta kertaa mietin että voiko olla mahollista ja miten ne ei muka maksa enempää. 2 yötä kolmelta hengeltä 90 dollaria, eli ei mitään. Meillä on tosi kiva huone 11 kerroksessa ja kävimpä tänään illalla kattomassa auringonlaskua poreammeesta 17 kerroksessa, kelpaa. 

Huomenna ku mennään Sacramentoon, ni piti ottaa hostelli ja seki oli kalliimpi entä tämä kunnon Vegasmeininkihotelli.

Kiitospäivä ku on, niin haluaisin sanoa kiitos. Koitin miettiä, mistä kiittäisin, mutta en oikeen pystyny erittelemään mitään. Tää roadtrippi on ollu niin mahtava ja oon löytäny itteni monessa kohtaa sydämmeni kyllyydestä onnellisena. Olen kiitollinen.

Huomenna on sitte todellinen HULLUJEN PÄIVÄ amerikkalaiseen malliin, ku on Black Friday, eli mielettömät alennusmyynnit ja jengi on jo maanantaista asti jossain paikoissa ollu jonottamassa. Saa nähä onko Sacramentossa mimmonen meininki...

.... Ja sunnuntaina kotia.

Ja whattaaaa, kuukauden päästä kotia Suomeeeeen!?

Wild weather

Lähdettiin aamulla Portlandista meidän roadtripin varsinaiselle ajo-osuudelle ja o-ou. Koko päivän sato ihan mielettömästi vettä. Siis oikeesti, iha mielettömästi. Kiitettiin luojaa ettei me saatu sitä pikkuautoa, jonka pojat oli alunperin varannu. 

Teitä oli suljettu, puita kaatunu tienvarsille ja joillakin pätkillä ei tullu muuta ku korjausautoja vastaan. Välillä vettä tuli niin paljon, että se näytti huonon leffan trikiltä ku ne putoavat vesimassat erotti ilmasta ennen auton tuulilasiin iskeytymistä. Eteen ei nähny metriä enempää. Tuuli tuiversi ihan mielettömästi, ja välillä tuntu selvästi ku se sieppas meidänki auton. 

Ajettiin ihan rantaa pitkin, aika ajoin pysähtyen taukopaikalle vähäksi aikaa ihailemaan mielipuolisesti vellovaa merta. Horisontista ei edes erottanut, missä kohtaa meri vaihtuu taivaaksi, kun kaikki oli yhtä harmautta. 

Välillä, kun satoi vähän vähemmän, käytiin ulkona äkkiä räppäämässä pari kuvaa ja sitä myöten takasin autoon. Välillä ei kehdattu edes lähteä autosta, joten kaks otti kamerat valmiiksi, kuski avas äkkiä ikkunan, muut nappas kuvan ja niin taas äkkiä ikkunat kiinni. Silti sen kymmenen sekunnin jälkeen, jonka ikkuna oli auki, naama oli aivan litimärkä, ihan ku joku ois sylkeny päin naamaa.

Päästiin sopivasti juuri ennen pimeää illan majapaikkaan Florenceen Oregonin osavaltiossa. Luin tuossa uutisia eikä ne lupaa hyvää meidän loppumatkallekaan: 

"Myöhään maanantaina koko Washingtonin osavaltio (Oregonin yläpuolella) oli jonkinlaisen säävaroituksen alla. Samanlaisen ilman odotetaan jatkuvan tällä viikolla Oregonissa ja Pohjois-Kaliforniassa (kaikki meidän kohteet). Kiitospäivänä torstaina voi tulla jonkinlainen paussi, mutta huonon sään pitäisi jatkua taas perjantaina. Seattlessa rikottiin 50 vuotta vanha sade-ennätys ja Oregonissa on tullut yksi kuolonuhri, kun puu kaatui miehen päälle.  Myrskyt eivät ole epätavallisia luoteisrannikolla tähän aikaan vuodesta, ja marraskuu on yleensä vuoden sateisin kuukausi Seattlessa ja Portlandissa."

Jepaa.

 

Ps. Portland ei kyllä ollu oikeen mistään kotosi. Hyviä ruokakojuja ja ehoton oli kyllä Voodoo Doughnuts ja se ettei siellä oo alvia mutta siinäpä se

20

Kanadan myötä mä oon ollu kylässä 20 maassa!

Viro

Latvia

Ruotsi

Tanska

Irlanti

Englanti

Ranksa

Hollanti

Espanja

Saksa

Italia

Malta

Kroatia

Unkari

Australia

Malesia

Singapore

Yhdysvallat

Kanada

On yhteensä 19. En tiiä laskeeko Tripadvisor kotimaanki mutta se sanoo että 20!

Portland ahoi!

Oon jotenki ihan sekasi täällä ku aamulla aikasin heränny ja nyt buukannu tässä loppureissun hotelleja ja väsyttää jajaja.

Aattelin alottaa tän postauksen kertomalla, mistä ollaan tänään lähetty, enkä hetken jälkeen pystyny muistaan että niin, mistä. Mistä ollaan edes eilen lähetty? 

Seattlestahan me ollaan auto torstaina otettu ja pojat oli ku pikkupoikia karkkikaupassa, ku ne sai valita minkä auton halus ja muodon vuoksi kysyivät multaki että kelpaako tuo auto ja sen takapenkki, kelpaa. 

Eilen mentiin Seattlen länsipuolella olevaan Olympic National Parkiin, käytiin kattoon jotain satamaa, ja siinäpä se sitte oliki ku tuli pimee. Oli kyllä ihan mielettömän kirkasta vettä, hiljasta ja seesteistä. Täällä tulee siinä viideltä pimeä ja se on ihan liian aikasinyhyy! Harmi muutenki että jäi toi pätkä vähän lyhyeksi. 

Ja tänään on aamulla lähetty Olympicista, käyty morottaan Raineria ja tultu Portlandii. Rainer oli kyllä komia. Se näky Seattlesta asti, semmonen mieletön yksinäinen vuorenhuippu keskellä ei mitään. Käytiin ajeleen vähä ylempänä ja saatiin meki vähän luntajee.

Kepsi, joka me nimettiin Danieliksi, ehotti meille kans ruokapaikkoja:
 

Käytiin illan päälle keskustassa vähän ookaamassa, huomenna sitten paremmalla ajalla kattoon että mikä paikka se tämä on.

Ainii, ja Oregonissa laki kieltää itse tankkaamasta autoa, passaa. Kyltti tienlaidassa sanoo että "Slow vehicles may drive on shoulder" ööö? Eikä täällä oo ollenkaan alvia!

Seattle sitten

Ja edelleen, oon vähän pettyny ku ei rajalla tapahtunu mitään. Jotain pikkukoiraa ne koulutti ja se kävi haistelemassa meidän kamat. Vajaa nelisen tuntia meni mukavasti nukkuessa Vancouverista tänne bussilla ja 40 dollarii tuli hintaa.

Mutta Seattle vaikuttaa myös tosi kivalta mestalta. Vancouverin kans samankokonen mesta 600 000 asukkaalla, silti niin erilainen, mutta toisaalta niin samanlainen. Jengi hymyilee mulle kadulla ja kommailee ku fiilistelen ihan vaan istumalla jossain portailla. 

Siinä sitten ku istuin eilen, ni joku emäntä tuli kysymään että haluanko foliota ja väriä ja kysyin että foliota? Ja väriä? Ja mitä? HÄ?? Se oli joku opiskelija kampaajakoulusta, jonka portailla sattumalta istuin, eikä sillä ollu sille päivälle ketään kenen hiuksia laittaa ni sain sitte ilmaset värit tukkaan ja oli kyllä aikaki! Sillä se mua varmaan kysyki ku näki että on tää kuontalo päässy vähän kulahtaan.

Harmi ku mulla ois paljo juttua mutta ei oikeen kerkee koodailee. 

Eniveis, on kyllä pakko kertoo, ku käytiin tänään fine-dainaamassa. Täällä on nyt marraskuussa joku semmonen tapahtuma, et saa kolmen ruokalajin illallisen kolmellakympillä. Voi voi. Tämä tyttö kyllä nautti taas olan takaa, söin hitaasti, ajattelin syntyjä syviä, ihmettelin Seattlea ja elämän ihmeellisyyttä. Nautin Local 360 -raflan ihanasta herttasesta ja romanttisesta tunnelmasta suussasulavan ruoan ja hyvän juttuseuran ohella. 

Mun drinkki ei kuitenkaa ehkä ollu ihan niin suussa sulava, siinä kun oli amerikkalaiseen tapaan taas 2/3 tequilaa (erehdyin sanomaan että tequila on ok) ja loput lantria. Mutta namia oli ja pojat oli kateellisia mun jälkkärillemums.

Grilled Romaine Heart Salad, Smoked Blue Cheese, & Bacon

 Fennel Crusted Pork Tenderloin, Butternut Squash, & Cider Braised Brussels

 

 

Ginger Cake with Spiced Cranberries

Huomen aamulla vuokrataan auto ja polkastaan tää road trip oikeesti käyntiin! Suuntana Olympic National park Seattlen länsipuolella, Mount Rainier (tuttavallisesti Rainer) Seattlen kaakkoispuolella ja siitä lauantaiksi Portlandiin bilettään.

Please wish us luck!

Vancouver = kiva!

Moro täältä Kanadasta nyt sitte!

Päästiin kuin päästiinki rajan yli, oli itseastiassa vähän pettymys sillain ku ei tullu rajalla mitään vaikeuksiaheh.

Ollaan saatu kokea Vancouverin kolikon kaks kääntöpuolta, ihana kirpakka syksyinen ilma ja auringonpaiste, ja tänään pyöräilysuunnitelmat kirjaimellisesti vesittänyt sade.

Alla yhteisön viljelypalsta keskellä kaupunkia, salaatin ainaki sieltä tunnistin....?

Käytiin kattomassa stand-upia eilen ja se koomikko kuittas nimenomaan tästä että sää täällä on ihan... suolesta ku sataa kuulemma niin paljo. Tuntuu että Kalifornia on ainoo paikka maailmassa missä voi olla tyytyväinen ilmoihin??

Kolikosta puheenollen, täällä Kanadassaki niillä on kaks puolta, yhtä koristaa Arvon Elisabeth ja toista puolta karhu. Kukaan ei vaan osaa sanoa, kumpi kummallaki puolen on. Ehe ehe.

Mä kyllä tykkään tästä mestasta! Täällä on ison maailman tuntua, mutta silti jotenki kotosa fiilis. Kaupungissa asuuki vaan 600 000 kanukkia. Voi myös olla että oon jotenki fiilareissa tämmösestä pienestä syyskoleudesta.

Se on muuten kans kiva, ettei täällä oo tarvinu tukea mitään ällöjä amerikkalaisia ylikansallisia jättiruokaloita, vaan täältä löytyy tosi paljon paikallisia kuppiloita, ruokamestoja, etenkin sushipaikkoja tuntuu riittävän, sitä ku olin oottanukki.

Kuvasaldo on heikko, koska ei täällä oikeen ollu hirveenä mitään kuvattavaa...

Huomenna sit jännätään, että huoliiko ne meitä takasin Jenkkeihin. Ei sillä että hirveästi haluaisin, Kanada tuntuu tosi mukavalta paikalta...

Känädäää

Perjantaina suunnataan Oskarin kans Kanadaan Vancouveriin, Brittiläisen Columbian provinssiin. Mua vähän jänskättää, miten meille käy. Vancouveriin matkustaessa kannattaa olla tarkkana et se on nimenomaan toi Kanadan Brittiläisen Columbian Vancouver, koska Yhdysvaltain puolella Washingonissa vaan vähän etelämmässä on myös Vancouver!

Lentolippujen varaaminen oli jotenki uskomattoman vaikeeta ja kestikin puoltoista viikkoa, että sain ne hommattua. Siis oikeesti ihan ihme hommaa! Mä olin ne monta kertaa jo maksanu, mutta jostain syystä ne ei ikinä voinu niitä meille myöntää. Kerran sit soitin sinne matkatoimistoon, että mikä siellä on homman nimi ja se muija vaan sano et "jostain syystä" lippuja ei voida myöntää. Jostain syystä ois tehny mieli sanoa pari valittua sanaa!

Rupesin epäilemään jotain viisumihommia. Mutta suomalainen ei tarvii Kanadaan turistimatkalla mitään viisumia! Nähtäväksi jää mikä soppa tästä vielä kehkeytyy. Jenkeistä pois meidän pitäis kyllä päästä, mutta takasintulo saattaa olla kuulemma hieman vaikeempaa. Pitää ottaa kaikki dokumentit messiin, jotta saataisiin minimoitua tullin haaviin joutuminen, kuten Oskarille saatto käydä Chicagossa ku ei ollu dokumentit käsillä...

Löysin netistä tämmösen mukavan blogin, joka kattaa tosi laajasti koko kaupungin ruokatarjonnan, shoppailut, tapahtumat, ulkoilun ja paljon muuta: http://www.insidevancouver.ca/

Mulla oli viimeyönä melkoset paniikkipakkaukset, unessa siis. Johtuen kai siitä etten oo ottanu yhtään selvää yhtään mistään. 

Vancouverista siis alkaa 9.11 meidän reilun kahden viikon roadtrip länsirannikkoa pitkin takasin kotiin. Sieltä, jos luoja -ja rajavartiosto- suo, matkaamme Jenkkien puolelle Seattleen, josta Matti hyppää messiin, me vuokrataan auto ja sen jälkeen kaikki on ihan auki. Pacific Coast Highway, tienumero 101:stä ois tarkotus ajaa ja takasin kotona pitäs olla viimestään 25.11. Can't wait!

Poikien toiveesta meidän teemabiisi on se O.C:n tunnari Californiaaaaa. Se itseasiassa kertooki meijän matkasta aika hyvin: 

We've been on the run, driving in the sun
Looking out for number 1
California here we come
Right back where we started from

Hustlers grab your guns
Your shadow weighs a ton
Driving down the 101
California here we come
Right back where we started from

California! Here we come!

On the stereo, listen as we go
Nothing's gonna stop me now
California here we come
Right back where we started from
Pedal to the floor, thinkin' of the roar
Gotta get us to the show
California here we come
Right back where we started from

California! Here we come!

Nyyh ja kyynel

Kaks kuukautta sitte Suomesta lähettiin ja alle 2 kuukautta että tullaan takasi. Viikon päästä roadtripille ja kuhan tullaan sieltä ni on enää kuukausi paluuseen, apua!

No mutta keissi ei nyt ollu oikeastaan se, vaan se että paikalliset sipulit on erittäin dramaattisia.

Trikotrii!

Et varmaan tienny että eilen oli Halloween? Mietin vaikka kuin kauan että hankinko kostyymin vai en, ku en oikeen tollasista naamiaishommista hirveenä perusta. Käytiin Walmartissa kattoon oisko siellä halvalla jotain ja mä päätin lopulta olla investoimatta ja kattoo mitä saisin omista varastoista aikaseks. Annesta tuli mun mielestä hieno ku se oli tonttu ja meikattiin sille mustat ja veriset silmät:

Tää oli muuten mun eka Halloween jota juhlin! Meillä oli koululla pippalot mutta se oli niinku joku yläasteen limudisko. Iso sali, tuolit ja sitämyöten kaikki jengi seinänvieressä ja jotku yritti epätoivosesti saada jengiä tanssimaan. Voin kertoa, että ei oikeen irronnu. Gännamstail jossain kohtaa räjäytti pankin, enkä tienny itkeäkkö vai nauraa.

Eilen oli myös toiset paardit, nimittäin San Franciscon paikallinen pesäpallojoukkue GG Giants voitti sunnuntaina Maailmanliigan ja niillä oli eilen voitonjuhlat. Huvittavaa, että ne kutsuu tuota sarjaa Maailmanliigaksi, mutta mitä muuta amerikkalaisilta voi odottaa. Kommentoin asiasta jenkkikoulukaverilleni, joka vastas että "Let americans be american". Pelaahan liigassa 2 kanadalaisjoukkuetta. 

Ihan sama ku Suomen Superpesistä sanottas yhtälailla Maailmanliigaksi. Mutta koska kukaan muu kuin jenkkiläiset ei seuraa liigaa tai pelaa sen koommin baseballia, niin eipä kukaan oo nimestä sen koommin marissut. Saatiin voiton kunniaksi tiistaina myös TacoBellistä ilmaset tacotnam.

Voi vaan kuvitella kuinka tukossa Frisco on eilen ollut. Opettaja kerto, että täältä meiltäkään ei saa edes parkkipaikkaa, kun kaikki jättää autot tänne ja menee junalla Friscoon.