Kotona? Kotona.

Sillon, ku oon Kylässä maailmalla, myös koti seuraa mukana. Ihan sama missä oon, kenen luona ja kuinka kauan viivyn, huomaan puhuvani siitä paikasta aina kotina. Monet puhuu esimerkiks kämpästä, mutta siihen en oo kyllä ikinä oppinu. Pari viikkoa Fremontissa ja tästä talosta,

tästä huoneesta,

(ja allaolevasta vessasta,) on tullu mun koti. On meillä toki keittiö ja tollanen oleskelutilaki, mutta niissä nyt ei oo mitään jännää.

Niinhän sitä sanotaan, että Home is where heart is.

Tämmönen jonkun sortin kulkuriluonne kun on, sitä on oppinu olemaan tyytyväinen kulloiseenkin majapaikkaan ja tekemään siitä itselleen kodin. Yleensä se tarkoittaa vähintäänkin sitä petiä, johon pitkän päivän aikana haikailee illalla pääsevänsä. Ja parhaimmillaan se pistää suorastaan hymyilyttämään kun sinne vällyjen alle vihdoin pääsee. Kotiin.

Eikö sitä niinkin sanota, että keittiö on kodin sydän? Phyh, sanon minä, suuresti nukkumista arvostavana jotenkin sitä kotia symboloi nimenomaan sänky :)

Täällä reissun päällä sitä monesti haikailee kotiin. Illan pimetessä, päivän päättyessä, väsyneenä, niinkuin nyt, vaikka on jo siellä missä sänky on.

Mutta mihin kotiin sitten haikailen, koska mulla ei tällä hetkellä edes ole muuta kotia kuin täällä tuo narisevan kerrossängyn alapeti? Suomessa mun koti ei nimittäin ainakaan oo eräässä kahden neliön varastossa, vaikka mun sänky siellä onki.   

Seki on jännä, että reissusta on tottunut palaamaan aina kotiin, Suomeen. Monen monta vuotta sitte, ku olin aupairina Hollannissa, oli outoa palata muista maista reissusta takaisin tavallaan reissuun, kun ei palannutkaan Suomeen. Ja silloin, joululomalla, kun olin Amsterdamista käymässä kotona Suomessa, lähtiessäni takaisin sanoin palaavani takaisin kotiin. Oulu on kyllä aina ykköskoti, mutta Amsterdamista on tullut ehdottomasti toinen kotini, maailmalla.

Kotona.

Koitin miettiä listaa asioista, jotka tekee kodin, mutta en siihen oikeen pystyny. Kaverit ja perhe on ainaki aika perus, mitä muuta? Semmonen kotoisa tunnelma. 

Tällä hetkellä, kun sunnuntai-iltana täällä maailman ääressä kuuntelen YleX:n suoraa maanantaiaamun lähetystä, tulee mulle se lämmin, kotoisa tunne. Ja tietenkin se, että pääsen tänäkin yönä omaan sänkyyn nukkumaan. Hyvää yötä.