maanantai 24. syyskuuta 2012

Sali sali, nami nami!

Voi että, käytiin poikien kans aamulla salilla. Taino aamulla ja aamulla, palasin kahelta takasi. Kyllä me sinne aamulla kymmeneltä jo lähettiin, että sinänsä. Mutta tuolla meijän salilla saa kyllä ajan mukavasti kulumaan. Se on semmonen kunnon jenkkityylinen, mielettömän iso paikka, jossa on koripallo-, kössi-, tennis- ja jumppasalit. Siellä on pelit ja on vehkeet, enemmän ku pieni ihminen osais toivoa. 

Ite ei tarvii ottaa pyyhettäkään messiin ku siellä on. Siellä on myös suihkuissa kaikki tökötit, seivaussaippuasta lähtien. 

Koitin niitten nettisivuilta kattoa, paljo sinne maksaa jäsenyys, mutta ilmeisesti on sen verran arvokasta hommaa, ettei ne mitään hintoja paljastanu. Noh, samapa tuo, meille se maksaa huikeet 2 dollarii kerta.



Näitten pikkupirulaisten kahvakuulien kans mä oon yllättäen viihtyny niinkin paljon, että mulla on kämmenet ihan rakkuloilla ja ruvilla. Mutta ei vois kyllä parempaa olla!


Ainii ja sanoinko, että siellä on myös uima-allas? Ja poreallas? Ja kylmäallas? Vanhan uimarin sielu lepää. Paitsi että jos pikkusen saan huomauttaa, ni toi uima-allas on 25 jaardia pitkä, jääden ikävästi just parimetriä suomalaisesta 25 metrin altaasta vajaaks ni on vähän hankala tehä käännöksiä.




Ja eipä unoheta käyä tätä sauna-asiaakaan läpi. Nimittäin, siellä missä ulkomailla sauna, siellä väärinkäyttäjä! Ekan kerran menin höyrysaunaan, ni siellä joku emäntä könötti vaatteet päällä! Ja seuraavana ku menin "oikeaan" saunaan, lue: sauna ilman löylynheittovehkeitä, luulin ensinnäki menneeni miesten saunaan, ku siellä joku aasialainen makas lauteilla näyttäen ihan mieheltä. Päätin kuitenki mennä peremmälle ja kai se nainen sitte oli. Mutta siis pointti on se, että se luki kirjaa! Tänään siellä saunassa joku intialaine valitti isoon ääneen miehestään toiselle emännälle ja sit ku lähin ni se muka pyys anteeksi jos oli häirinny. Todellaki häiritti!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kotona? Kotona.

Sillon, ku oon Kylässä maailmalla, myös koti seuraa mukana. Ihan sama missä oon, kenen luona ja kuinka kauan viivyn, huomaan puhuvani siitä paikasta aina kotina. Monet puhuu esimerkiks kämpästä, mutta siihen en oo kyllä ikinä oppinu. Pari viikkoa Fremontissa ja tästä talosta,



tästä huoneesta,




(ja allaolevasta vessasta,) on tullu mun koti. On meillä toki keittiö ja tollanen oleskelutilaki, mutta niissä nyt ei oo mitään jännää.


Niinhän sitä sanotaan, että Home is where heart is.

Tämmönen jonkun sortin kulkuriluonne kun on, sitä on oppinu olemaan tyytyväinen kulloiseenkin majapaikkaan ja tekemään siitä itselleen kodin. Yleensä se tarkoittaa vähintäänkin sitä petiä, johon pitkän päivän aikana haikailee illalla pääsevänsä. Ja parhaimmillaan se pistää suorastaan hymyilyttämään kun sinne vällyjen alle vihdoin pääsee. Kotiin.

Eikö sitä niinkin sanota, että keittiö on kodin sydän? Phyh, sanon minä, suuresti nukkumista arvostavana jotenkin sitä kotia symboloi nimenomaan sänky :)

Täällä reissun päällä sitä monesti haikailee kotiin. Illan pimetessä, päivän päättyessä, väsyneenä, niinkuin nyt, vaikka on jo siellä missä sänky on.

Mutta mihin kotiin sitten haikailen, koska mulla ei tällä hetkellä edes ole muuta kotia kuin täällä tuo narisevan kerrossängyn alapeti? Suomessa mun koti ei nimittäin ainakaan oo eräässä kahden neliön varastossa, vaikka mun sänky siellä onki.   

Seki on jännä, että reissusta on tottunut palaamaan aina kotiin, Suomeen. Monen monta vuotta sitte, ku olin aupairina Hollannissa, oli outoa palata muista maista reissusta takaisin tavallaan reissuun, kun ei palannutkaan Suomeen. Ja silloin, joululomalla, kun olin Amsterdamista käymässä kotona Suomessa, lähtiessäni takaisin sanoin palaavani takaisin kotiin. Oulu on kyllä aina ykköskoti, mutta Amsterdamista on tullut ehdottomasti toinen kotini, maailmalla.


Kotona.

Koitin miettiä listaa asioista, jotka tekee kodin, mutta en siihen oikeen pystyny. Kaverit ja perhe on ainaki aika perus, mitä muuta? Semmonen kotoisa tunnelma. 

Tällä hetkellä, kun sunnuntai-iltana täällä maailman ääressä kuuntelen YleX:n suoraa maanantaiaamun lähetystä, tulee mulle se lämmin, kotoisa tunne. Ja tietenkin se, että pääsen tänäkin yönä omaan sänkyyn nukkumaan. Hyvää yötä.

torstai 13. syyskuuta 2012

Mihin ne on meidät pannu?

Sitä oon tässä itekki vähän pohtinu...

No Fremont tän paikan nimi ainakin on. Noin 200 000 kiinal.... ihmistä täällä asuu ja sillä kuulemma pääsee top sataan suurimpaan amerikkalaiseen kaupunkiin, joista tää mesta on hienosti sijalla 98. Tää on San Franciscon lahden alueen (Bay area) suurin lähiö, mainittu Khaled Hosseinin kirjassa (Kite runner, 2003), ja niin edelleen ja niin edelleen, unohtamatta arvostettua teknologia-alueen statusta (mikä selittää kaikki aasialaiset...)

Saadaan kiittää luojaamme myös siitä, että ollaan päästy niinkin hienoon yksityiseen kouluun kuin Northwestern Polytechnic University (NPU). Pienen kokonsa vuoksi opettajat tuntevat oppilaansa, mistä provinssista he Kiinasta tulevat, sekä sen että nuo neljä kalpeaa ovat ne suomalaiset joiden kustannuksella he voivat ylpeillä, ja pystyvät luonnollisesti huolehtimaan oppilaidensa menestyksestä, sekä siitä, ettei täältä valmistuta alle kolmosen keskiarvolla. Koulu on erikoistunut ainoastaan kahteen alaan, bisnekseen ja tietsareihin nostaen koulun laadullista tasoa, se hallitsee ping-pongin länsirannikon mestaruutta ja niin edelleen ja niin edelleen. Me olemme ainutlaatuisia ja tehneet hienon valinnan tullessamme tänne! 

 





(Ompa tosi arvokasta noilleki kiinalaisille tulla tänne ku täällä ne vaan puhuu omaa kieltään koulussa, kaupassa, keskenään, käyvät kiinalaisessa ruokakaupassa, jotka muuten tököttää kaupungin halkaisevan tien yhdellä puolen ja amerikkalaiset toisella. Eikä siinä niitten englanninkielentaito paljoa pääse paranemaan, kun opettajat solkkaa yhtä huonoa englantia kuin oppilaansa.)

Raukat joutuu maksaan huikeita lukukausimaksuja ja pulittaan yhdestä kolmen pisteen kurssista 900 dollaria. YHEKSÄNSATAA DOLLARIA. Siitä että oppii "lukemaan lehtiä", "kunnioittamaan musiikkia" tai "ajattelemaan kriittisesti". Voi herranjumala, oon tässä ekan viikon aikana moneen kertaan mielessäni huokassu. Ja ite mietin, raskinko ostaa 20 dollarin kurssikirjaa (Suomessa ei oo paljo kirjoja tarvinnu ostaa).





Keskiviikkosin meillä ei oo koulua, joten sillon on yleensä jotain retkiä, ja eilen saatiin osaksemme kärsiä alueen teknologialuonteesta. Retken nimi oli Intel/Google tour, kuulosti ihan hienolta tollain et päästään käymään Intelillä ja varsinki Googlella! Käytännössä käytiin ottamassa kuva Intelin logon edessä ja pihalla tököttävän Googlen Android -hahmon kans. Halleluja.

Kaks alinta kuvaa kertoo kaiken.


lauantai 8. syyskuuta 2012

Uusi kuva-aparaatti!

Jee, sain uuden kameran ja voin nyt minäkin alkaa napsia todistusaineistoa täältä! Mietin koko tämänpäiväsen orientaatiotilaisuuden, että uskallanko ottaa sieltä salista kuvan mutta en sit uskaltanu. Siinä kuvassa ois vaan näkyny salin täydeltä aasialaisten mustahiuksisia takaraivoja.

Sen sijaan puistossa oli vähän miellyttävämmät oltavat:


perjantai 7. syyskuuta 2012

Mutkan kautta Fremonttiin

Chicago on nyt nähty ja olihan se pähiä paikka. Meijän lennot sieltä San Franciscoon oli peruttu, joten piti lentää Dallasin kautta ja nyt on sit käyty sielläki. Sinne en kyllä haluais sen pitemmäksi aikaa jäädä, ainakaa sillä perusteella että siellä oli 38 astetta lämmintäyäk!

Oon ollu joka ilta ihan sika väsyny enkä nyttenkää ois millään jaksanu aukasta konetta mut tämmönen pikapäivitys piti teidän iloksi tulla nakkaan :) Kuvia ette vieläkään saa ku mun kamera tietenki hajos yllätysyllätys (rämisee aukastessa ja ottaa vaan sumeita kuvia) ja sain tänään ostettua uuden. 

Terveisiä kymmenen tuntia Suomen aikaa jälessä, teillä koittaa siellä toivottavasti aurinkoinen lauantaiaamu kello 06.22 ku kello on täällä 20.22 ja mä oisin jo ihan valmis unten maille mut jos sitä vähän aikaa kuitenki vielä sinnittelis.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sikakoon!

Chicagoon siis, nyt sunnuntaina tie -tai lentokone oikeastaan ehe ehe- vie ennen ku jatketaan sit keskiviikkona itse pääkallopaikalle San Franciscoon. Kerran sitä sinne päin on asiaa ja Chicago siinä sopivasti matkanvarrella niin poiketaampa sinne!

Chicago Illinoin osavaltiossa Michigan -järven rannalla on USAn kolmanneksi suurin kaupunki noin kolmella miljoonalla asukkaallaan (voika olla vaan noi vähä??). Oon tässä seuraillu tuota säätä siellä, eikä hyvältä oikeen näytä:

Toi maanantain 87 fahrenheitia vastaa 30 celsiusta ja kosteudet on myös mukavasti kohillaan, en malta oottaa. Siellä on ne Isaac-myrskyn jämät, jotka siis pari päivää sitte iski New Orleansiin, jotka tommosen miellyttävän ilmanalan aiheuttaa, niinku tossa sunnuntain otsikossaki lukee.

Kerta ollaan paikanpäällä siellä vaan kolmisen päivää, niin ois varmaan kannattanu suunnitella ohjelmaa vähän tarkemminki et saadaan mahollisimman paljon irti, mut eiköhän me jotain keksitä ja muutenki nyt ärsyttää jos noi ilmat on tollaset että mitä sielä sit viittii tehä.