Te ootte siellä näköjään käyny kurkkimassa, josko täällä tapahtus jotaki. Tässäpä teille siis sitä jotain, ja seuraavaa reissua odotellessahan voidaan aina palata menneeseen. Ruokajuttuja Jenkeistä, olkaa hyvät!
Kaikki itseasiassa alkoi siitä, kun me neljä toisillemme tuntematonta ja viatonta ihmistä tulevasta tietämättöminä päätettiin Chicagossa heti alkumatkasta sujauttaa Epic Burger -nimiseen mestaan. Ja nimensä veroiseksi se osottautuki. Laura reippaasti meni esimerkillisesti ensimmäisenä kassalle, josta välittömästi sitten alamäki saattoi alkaa.
Siellä kassan toisella puolen oli joku tummaihonen muija mua vastassa, jolle sanoin mitä halusin, ja se rupes kyselee että no sitä vai tätä, johon minä että ihan sama. Semmonen vastaus ei sille kelvannu ja se kysy uudestaan. En saanu selvää, mistä seuras, että se otti takana olevalta tiskiltä ruskean pullan ja valkosen pullan ja kysy että kumpi. No toi. Sitte se otti tomaattia, joo. Sitte sipulia, näytti että raakana vai frittiä, no raaka. Ja näin Lauralle ta-vu-tet-tiin jokainen hampurilaisen täyte erikseen kuin kunnon retardille, eikä muutaku tervetuloa Amerikkaan.
Siihen se ei suinkaan jääny, vaan eräs meistä, joka varmasti kiittää, etten paljasta sen nimeä tässä julkisesti, mutta jonka varmasti kaverit kuitenki tunnistaa, sai etuliitteen PEKONI. Tarinasta tuli reissun kestohitti ja voivoi ku me saatiin siitä vähän väliä muistelemalla aina makiat naurut ja tullaan ikuisesti saamaan. Harmi etten tässä vaiheessa ollu tajunnu alkaa kuvaamaan noita ruokajuttuja vielä.
Hampurilaisia tuli kyllä syötyä enemmän ja vähemmän, mutta Mäkkärin onnistuin kiertämään, koska se on mulla boikotissa. Jätskin ostaminen sieltä joskus harvoin on ok, niinku tälläki reissulla Mäkkäri sai kunnian tarjota meille Kiitospäivän jälkkärit.
 |
| Santa Cruz, ylihintanen ja mauton, siksi piti dipata kupissa olevaan chilisoosiin |
 |
| Santa Monica, Los Angeles. Oli kyllä nami ja ihanan auringonlaskun saattelemana vatsaani kietaisin |
 |
| Portland, iha jees |
 |
| Sanosin, että tää on kasvispurgeri Friscon kentältä |
Kaikista hampurilaisista paras piti oleman In And Out -nimisessä mestassa, josta monet vannotti, ettei me saada lähtä maasta ennen ku ollaan siellä käyty. Yks kaveri aina muisti mainita joka kerta ku se oli siellä käyny ja et se oli taas ihan tajuton. Sehän pisti tietenki miettimään, että mikä siinä nyt sitten oli niin erikoista, ja kattokaapa ite:
EI MIKKÄÄ. EI YHTÄÄ MIKKÄÄ. JA RANSKALAISETKI OLI NIIN MAUTTOMIA ETTÄ OLI SAMA JÄTTÄÄ SYÖMÄTTÄ. Justiisa joo. Pettymys.
Ja viimesenä tää maailman mielettömin hodari. Siis tää oli jotain niin uskomattoman ihana ja kuolaa tuottava yksilö ettei mitään rajaa. Alkoholilla saattoi olla asiaa vaikutusta, että maistu niin hyvälle, mutta siis tuo oli niiiiiin BUENO. Valkosipulimajoo tossa päällä ja muutenki sai noi höysteet tohon ite valita ni avot. Portlandissa semmosesta kojusta, eikä ollu hinnalla pilattu. Namii, mä haluun tollasen just nyt!
Ja lopuksi vielä purkkaa nassuun ettei tuu reikiä:
