Case: Opiskelijavaihto Jenkeissä

Maaliskuussa käyty keskustelu siskon kans:

Minä: MÄÄ PÄÄSIN JENKKEIHIN VAIHTOO!!
Sisko: Ai, minne sinne?
Minä: Kaliforniaan!
Sisko: Ai, minne sinne?
Minä: Noh...... Kaliforniaan!
Sisko: Nii, mutta mihin kaupunkii, Kalifornia on osavaltio?
Minä: .... emminä tiiä?

Syyskuun toinen päivä on siis lähtö Jenkkeihin! Lähden sinne loppuvuodeksi opiskelijavaihtoon kolmen muun meidän koululaisen tyypin kans. Ite en kuitenkaan oo lähdössä suinkaan opiskelemaan, vaan ihan loman kannalta aion loppuvuoden viettää. Kaikki kurssit on suoritettu ja pisteet tutkintoa varten plakkarissa. Jos nyt kuitenkin sen verran kävis koulussa istumassa, että saa pisteet opintotukea varten kasaan.

Kovin paljoa tuota alun keskustelua enempää en vieläkään oo jaksanu ottaa selvää, mutta sen verran kuitenki, että suunta on kohti Kaliforniaa ja siellä San Franciscon lähellä sijaitsevaa Fremonttia. Koulun nimi on Northwestern Polytechnic University. Jostain oon kuullu että huudeilla on paljon aasialaisia, sillä siellä on paljon teknologiayritysten toimistoja ja koulunkin opiskelijakunta on aasialaispainotteista. Kurssilistaa ku joskus vilkasin niin tiedossa on jotain musiikin kunnioituksen opiskelua ja amerikkalaisten rakastamaa puheiden pitämistä???

Ei näyttäny hääviltä tuo kurssitarjonta ajatellen, että olin mielissäni lähdössä Jenkkeihin ja valmiina jopa opiskelemaan, nimittäin markkinointia ja viestintää. Sieltähän ne trendit, opit ja gurut pitkälti tälle alalle tulee. Mutta jos kurssitarjonta on tuota niin eipä palio kiinnosta.

Jenkit vaihtokohteeksi valikoitu siten, että aattelin lähtä jonnekin Eurooppaa kauemmaksi, Eurooppaa ku on aika hyvin tullu reissattua. Vaihtoehdoiksi jäi meidän koulun kohteista Jenkit ja Taikut. Taikku ei mua oo ainakaan vielä hirveenä puhutellu, joten se vähän mietitytti. Niin mietitytti kyllä noi Jenkitki, koska sinne on kuulemma vaikee päästä, eikä mun keskiarvo mikään kehumisen arvonen oo. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin sitten ottaa riskin ja hakea ensimmäisenä vaihtoehtona Jenkkeihin. Enhän mä sinne ikinä voi päästä jos en sitä ekaksi laitakaan! Oli ollu niin vähän hakijoita, että kaikki pääsi sinne mihin halus.

Jälkikäteen jäi vähän harmittaan, etten hakenu Kanadaan ku se mua on tässä viimeaikoina kiehtonu, eikä sinne oikeen lähetä tosta noin vaa lomalle, mutta sepä nyt sitten jäänee tuonnemmaksi. Tuskin toi Jenkkiläkään paska reissu tulee olemaan ;)

Terkuin Laura, ens keskiviikon viisumihaastattelua odotellessa........ 

Lähiseutumatkailua Hailuodossa

Ennen ku päästään noihin jenkkiasioihin, niin kävin viime viikonloppuna reissussa vähän tässä lähempänä. Hailuodossa nimittäin järjestettiin semmoset pikkufestarit ku Bättre folk nyt ekaa kertaa. Erittäin lepponen meininki siellä oli ja tosi symppis maalainen miljöö.

Hailuodosta sen verran, että se on 34 kilometriä leveä saari tässä Oulun korkeudella, johon tulee autolla keskustasta matkaa viitisenkymmentä kilometriä. Noin tunteroisessa sinne hurruuttelee ja Oulunsalon Riutunkarista liikennöi säännöllisesti noin puolentunnin lauttayhteys saareen. 

Jonkun verran sinne riittää myös pyörällä kulkijoita, jolloin matka kuulemma kestää Oulun päästä noin tunnin ja lauttamatkan jälkeen toisen tunnin, ainakin sinne paikalle missä festarit järjestettiin. Näin tiesivät kertoa reippaat nuoret miehet, jotka lauantaina olivat pyörällä aamupäivästä paikalle tulleet ja jotka joutuivat  yön selässä antautumaan bussin kyytiin, sen verran ankaraksi sää valitettavasti kävi. Talvella lauttamatkan pääsee itse ajamaan autolla jäätietä pitkin. 

Wikipedia tiesi myös kertoa, että saari on muodostunut oikeastaan useasta saaresta ja maankohoamisen myötä sen pinta-ala kasvaa jatkuvasti ja tulee ennen pitkää kasvamaan kiinni mantereeseen. Hailuodossa huhutaan olevan paljon punkkeja, joten sinne matkaavan kannattaa varustautua asiallisesti.

Festivaali luonnehtii itseään fäsärissä seuraavalla tavalla: 

Festivaali esittelee yllättäviä ja omaperäisiä artisteja folk-hengessä. Ensimmäisellä Bättre Folk -festivaalilla nähdään mm. punkkia, soulia, progea, bluesia ja indie poppia -folk-hengessä. Festivaalin päätapahtuma sijaitsee hailuotolaisessa perinnemaisemassa, idyllisessä Sinisen Pyörän Kievarissa, vain parin sadan metrin päässä Hailuodon kylältä. Festivaalin päivälubi sijaitsee keskellä kylää, hailuotolaisten olohuoneeksi muodostuneessa Cafe Bar Haikussa.

Lienee historiallista, että onnistuin näkemään festarin jokaisen esiintyjän! Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli positiivinen uusi tuttavuus Mirel Wagner. Iltaa jatkoivat punk-bändi Räjäyttäjät, leppoisa Suomen tulli sekä yllättävän konemusiikkisetin heittänyt Tuomas Henrikki ja Bläck peräkärry, josta mieleeni tuli Justice, mutta suomeksi..? Illan päätteeksi pankin räjäytti itse Stig. Siitä se ajatus sitten lähti ja ilta hieman venyi...

 Stig ja DJ bäckstagella että saatas encore

Siitä huolimatta launtaina selvisin kuin selvisinkin kaverini Inkan kanssa paikalle lauantain ensimmäisen artistin Moa Saaren seuraan, vaikkakin vain kahden viimeisen säkeen ajaksi, mutta kuitenkin. Ja nätit olivat nekin rippeet, jotka korviini kerkesivät. Haikussa Moan jälkeen esiintyi vielä Pentti Amore rekilauluineen ja loppuviikonlopuksi päähäni soimaan jääneine Myyry ja Miiru -lauluineen. Että humppatirallallaa, humppatiralla, yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyyhmää! 

Illaksi siirryttiin edellisen illan tapaan Sinisen pyörän kievarin pihamaalle kuuntelemaan Untamoa, Kotoisia sävyjä sekä Satellite storiesia. Itselleni illan pääesiintyjä oli fiinisti valkoisiin pukeutunut Reino ilman Rhinosia. Itse pidän Reinon musiikista ja nimenomaan musiikista menemättä sen enempää miehen maineeseen. Pääesiintyjä kuitenkin esiintyy kai yleensä viimeisenä, ja tällä kertaa kunnian oli saanut Pertti Kurikan nimipäivät. Yhtye esitteli itsensä keikan alussa keharipunkbändiksi, olette varmaan kuulleet näistä pojista?

Ei keretty katsoa keikkaa kuitenkaan kokonaan, sillä bussiin ja takaisin kotiin oli kiire. Oltiin siis Inkan kanssa pe-la -yö teltassa ja tultiin lauantaiyönä takasin. Festareille oli järjestetty bussikyydit joka päivä ees ja taas Oulun rautatieasemalta ja telttapaikka oli ilmainen. Kahden päivän festarilippu ei kustantanut 25 euroa enempää ja mielelläni sen kyllä maksoin!

Lauantaisesta säästä huolimatta reissu oli ehdottomasti mieluisa kokemus ja s-u-o-s-i-t-t-e-l-e-n vilpittömästi. Hailuoto muutenkin vaikutti mukavalta paikalta käydä vierailemassa. Joskus pienenä siellä on kai tullut käytyä, mutta muistikuvia ei kyllä oo.

Ja kiitos kuvista Inkalle!